Luovutan

 Kaikkeni annoin, mutta ei tää selkä ei tokene, päinvastoin.

Oli tossa 2 vp ja Mikan masis pahimmillaan samana päivänä Ma, kun lapset tuli käymään. No onnistu kuitenkin saamaan itsensä hieman sosiaaliseksi heidän täällä olon aikana.. Nukuttuaan ja kiukuteltuaan koko päivän mulle. Eli se reissu meni aikas hyvin lopulta. Oliveri 3v oli ihana, vaikken lapsista niin diggaakaan ja sain halit kun lähtivät kotiin.

Tiistaina sitten kävin kaupassa ja sitten soitti meedio, jolta olin energiahoitoa selkääni saanut aikaisemmin ja se ei tosiaan auttanut mitään, joten halusin kysyä mitä mahdollisesti henkistä hommaa on tiellä parantumista jarruttamassa.

Kysyi ensimmäisenä mitä ongelmia mulla on selän lisäksi. 

Kerroin tilanteestani, että mies masentunut, ei suostu minkäänlaiseen apuun esim. lääkäriin menoon ja minä kannan kaiken huolehtimisen ja taakan taloudesta ym. muutenkin elämän eteenpäin menemisestä.

Ja hän kertoi sen mikä mun olis itsekin pitänyt muistaa, että kun selkä on kipeä, niin osasyy on taakkojen kantaminen.'

Hän näki asian niin, että taakkojen on poistuttava, ennen kun paranemista voi tapahtua ja miehen pitää ottaa vastuu itsestään ja paranemisestaan. 

Ja että mun pitäisi ilmoittaa se selvästi hänelle ja sanoa, että en jaksa tätä ja tämä ei voi jatkua näin ikään kuin, että jos hän ei tee tilanteelle jotain, niin pitää ilmeisesti jättää hänet, jotta voisin paremmin.

Kysyin, että kannattaako mun väkisin vaan yrittää olla töissä, vaikka selkä on todella kivulias ja vain pahenee ja oli sitä mieltä, että sl olisi jäätävä, että nyt ei kannata vääntää väkisin mitään, vaan kaikki tulee muuttumaan paremmaksi vähitellen ja muutama kk on vielä todella vaikeaa, keväällä on paremmin, ja kuulemma alku syksyllä elämä on balanssissa, eli kaikki on hyvin.

Oppaana mulla on Taru sormusten herrasta joku harmaapartainen ja pitkähiuksinen vanha mies, joka antaa minulle voimaa, rohkaisua ja tietoisuutta kestää tämän kaiken.

Senkin sain kuulla, että mulla on sellainen sisu ja stamina, joka menee vaikka läpi harmaan kiven, ja sehän on siis totta koko elämän varrelta. Tullut muhun jo äidin maidossa.

Lahjani tässä elämässä, on kyky lukea toisten energioita, siksi mun kuulemma pitäisi olla työssä, jossa en kuormitu myöskään henkisesti, koska imen ihmisten tunnetilat.

No koko ehtoon mietin näitä kuulemiani asioita ja suunnittelin pitkän kirjeen kirjoittamista Mikalle, jonka olisin jättänyt sille lähdettyäni töihin, koska ei ikinä suostu kuunteleen mua suuttumatta jos alan uhkaileen erolla ja lääkäriin menolla ym.

No aamulla sitten heräsin ja mieliala oli heti, että en kestä tän selän kanssa enää päivääkään töissä ja tein raskaan päätöksen, että jatkan saikkua, vaikka olin juuri ma sopinut, että saan jatkaa kevennettyä seuraavankin listan, niin olo oli nyt selän kanssa se, että nyt tuli seinä vastaan. En jaksa kitua enää yhtään päivää töissä vuoroin maateen ja taas jotain tehden, koska kipu vaan pahenee ja tuntuu, että se on laukaissut issiaksenkin.

Siispä raskain mielin soitin töihin itku kurkussa ja itkin puhelun jälkeenkin, koska ihana myötätuntoinen Maiju oli niin empaattinen puhelimessa.

Laitoin myös bossille viestiä, että näin tässä nyt kävi ja katsotaan mitä vastaa.

Eilen soitin muuten Hauhon tk:sta lääkärin ajan, jotta saisin kokeilla kipulaastaria, jota en työterveydestä saanut, kun viestiä laittelin. paskamaista, että Suomessa ei saa apua kipuihin. Noi normi lääkkeet on mulle, kuin karkkia söis, ei mitään apua.

Näin kaupassa 2 selkäleikkausta läpikäyneen työkamun, joka on saanut avun kipulaastarista ja sitä nyt haluan kokeilla, saa nähdä saanko. Nyt tarviinkin sitten myös sl jälkikäteen tästä päivästä lähtien, ajan kun sais siis vasta perjantaiksi, kun tk on kiinni. Nyt aamulla aattelin, et meen sittenkin työterveyteen, mutta sinne oli aikoja vasta ensi viikolle, joten on tää kummalliseksi mennyt.

Nyt kun sain ton saikun päätettyä, niin olo helpotti jo stressin osalta paljon, jospa tää tosiaan on hyvä juttu nyt on ainakin aikaa jumpata, käydä hoidoissa, uimahallissa ja panostaa kuntoutumiseen. 

Niin, että vuosi 2025 on ollut osaltani, todella kova ja opettavainen . 

Olen joutunut opetteleen pyytään apua ja ottamaan sitä vastaan

Luopumaan kontrolloinnista ja elämän suorittamisesta, kun ei vaan pysty

Huolehtimaan kehostani ja henkisestä hyvinvoinnista, sekä piirtämään rajoja sille, mitä haluan ja mitä en halua elämääni

Arvostamaan kehoani, sieluani ja mieltäni

Heittäytymään tyhjän päälle, uskomaan, että selviän

Tajumaan vihdoin, etten kestä alkon suhteen samaa, kuin nuorempana

Ei muuta kun ensi vuotta kohti uusin tuulin, entistä ehompana.

joulu on taputeltu

Joulusta on selvitty, niin kotona, kuin töissä.

Pukkeilut meni hyvin, vaikka olikin raskasta kävellä kuumissa kamppeissa 5 eri pesässä, kävelin työpäivän aikana 3km.

Karaoke oli sitten joulupäivänä ja sain työkaverin toiseksi mukaan esilaulamaan.

Eilen tapaninpäivä ja olin myös töissä, selkä todella kivulias.

Otin energiahoidon  joulun aikana, mutta ei auttanut yhtään mitään. Nyt aion soittaa samalle henkilölle tiistaina, että miksi hoito ei auta, onko syynä joku elämän opetus, johon ei saa puuttua, vai mikä on, että kaikesta yrityksestä huolimatta en pääse kipujen puolesta eteenpäin? 

La Su vielä aamut töitä ja sit 2 vp Jonna ja Lassi tulee maanantaina käymään ehkä Lassin pojan Oliverin kanssa.

Ti mulla on se meedio ja sit lähden hermoratahierontaan.

Pitää laittaa ma aamuna meiliä pomolle ja koordinaattorille, että jatkaisin kevennettyä ja jos ei onnistu, niin jään uudestaan saikulle. Selkä ei kestä edes kevennettyä.

Ja sitten, että otin tammikuun listan 80% työajalla, jotta saan 7-13 työpäiviä, niin niitä ei ole kuin 2, On vaan enemmän vapaita, ja se ei todellakaan ollut suunnitelma. Täytyy kattoo nyt miten tästä eteenpäin.

Mut nyt täytyy valmistautua töihin lähtöön....

Aloitin Etirocoksibin uudelleen ja vedin päälle 1000mg Panadolin, saas nähdä. En jaksa näitä kipuja enää

Edelleen remmissä

 Hei taas. Nyt on 3 työpäivää takana ja hyvin menee edelleen. 

Tänään ja huomenna vapaa. Eilen ajoin töitten jälkeen hermoratahierontaan, joka teki taas kudaa ja kerjäsin siltä ajan ennen uutta vuotta, vaikka hälläkin oli kalenterissa 2 viikon paussi. Jos ei toteudu, niin ilmoittaa mulle.

Tänään menossa kaupoille ja alipaine imurullashoitoon ja huomenna saa olla ihan kotona. Sunnuntain teen sisään, jotta voi sit jouluna lyhennellä päiviä. 

Aattona olen pukki ja joulupäivänä vedän joulukaraokea.

Me vietetään perinteisesti joulua ennen joulua, eli ma ja ti. Ma haen luomukinkun ja kalkkunaa ym. Katinalan lihakaupasta ja sit naatiskellaan. 

Tiistaina tulee hellankorjaaja, jonka olen pyytänyt jo joskus lokakuussa. 

Toi liesi oli susi jo tullessaan, on jo kerran soitettu huolto korjaan levyjä ja nyt taas. Vakuutus on voimassa vielä ensi kuulle ihme kyllä. Levyt ei vaan lämpene. 

Pomon kans keskustelu oli etänä, mut mun koneessa ei toiminut mikki, eikä kamera, joten puhuttiin puhelimitse. 

Pomo oli tyytyväinen muhun ja kertoi, että mun kanssa on helppo kommunikoida ja tykkäs ajatuksista joulun pukkeilusta ym. Sovittiin, et teen tän listan loppuun eli 2vkoa vielä kevennettyä ja sen lopulla katsotaan mikä on kunto jatkon suhteen. Mullahan alkaa se 80% työaika, mutta onko musta asukkaita nosteleen, se jää nähtäväks.

Mieli tällä hetkellä kuitenkin tosi hyvä ja hienoa kuulua työyhteisöön.

Voitto kotiin

Ennustuksista huolimatta olin sitten töissä 7-13 tänään. Kyllä hieman jänskätti sinne lähteä, lähinnä se miten jaksan kipujen kanssa. Jaksoin yllättävän hyvin, koska oli mahdollista välillä lepuuttaa selkää oleskelutilan sohvalla.

Vastaanotto oli parempi, kun uskalsin odottaa. Halauksia ja tervetulleeks toivotuksia satoi joka puolelta ja ilmapiiri oli erittäin kannustava ja myötätuntoinen. 

Sain useammasta suusta kuulla saman, että ei mitään paineita ja otat ihan rauhallisesti ja ihan voinnin mukaan ja lepäät välillä.

Eli parempaa comboa en olisi voinut saada. 

Asukkaatkin muisti mut ja hekin olivat myötätuntoisia ja kyselivät missä olen ollu jne. ja kerroin avoimesti loukanneeni selkäni kaatumalla.

Aamu meni ensin rapsalla ja sitten hoidin keittiön valmiiksi juomat, leivät ja lääkkeet puuroa odottamaan ja sitten jakelin niitä. Otin verensokeria, pistin insuliinia, laitoin silmätippoja ja neuvoin työkavereita, jotka eivät olleet pesän työntekijöitä. 

Sitten tein yhden koulutuksen ja tentti oli niin hankala, että sen joutui tekemään 3 kertaa, ennen kuin sain sen läpi. 

Silmäilin myös kehityskeskusteluun kesällä täyttämääni kaavaketta ja täydensin sitä työkunnon osalta.

Keskustelu pitäisi olla keskiviikkona, mutta pomo ainakin tänään kipeä, joten ehkä siirtynee.

No sen nyt tiedän ainakin, että kevennettyä on jatkettava ainakin vielä 2 vkoa ellei saman tien se 3, joka siis on mahdollista.

Teen nyt keskiviikon sisään, että saan plus tunteja, joita voin käyttää työpäivän lyhennyksissä alkuun. Varmaankin vähintään toisen päivän joudun tekemään.

Kerta kaikkiaan oli ihana tuntea itsensä jälleen jengin jäseneksi ja saada päivä pulkkaan, tästä on hyvä jatkaa. 

Huomenna sama homma. Olen niiiiiiin onnellinen.

Välipäivät on treeneistä tänään ja huomenna, sitten ehtii treenaan taas viikon verran. 

Kävelemistä töissä tuli joku kilometri, joka saa mennä tänään lenkkeilystä. Väsyttää hyvällä tavalla.

Toinen ennustus

 Eilen kävin sit töissä kokeileen työvaatteita ja hyvä, että kävin, niin sain ne pukukaappiin valmiiksi ma aamua varten. Oli meinaan sen verran kokoja, että ei ollut ihan hetken homma. Katoin myös vähän työvuorolistoja, kenen kaa sit olen töissä ja ihan hyvältä näytti.

Selkä oli eilen harvinaisen kipeä ja kipuili ulkolenkilläkin.

Kuuntelin taas noita henkisiä you tube kanavia ja Taina Tissarin videot ( Meedio) puhuttelivat mua eniten.

Illalla katsoin hänen sivujaan 6 aisti sivuilta ja kuinka ollakaan oli puhelimen päässä tavoitettavissa. 

Ajattelin, että soitan hälle nopean puhelun ja kysyn töihin menosta, sain toisella yrittämällä hänet kiinni ja kysyin, miltä näyttää töihin menoni selkäni suhteen. Näki asian niin, etten vielä pysty oleen töissä, vaan joudun hakeen lisää sairaslomaa, että nyt on ns. huili aika. Kysyin kuinka kauan tässä sitten vielä menee ja hänen mukaansa viikkoja.

Kysyin joudunko johonkin toimenpiteeseen, mutta en kuulemma joudu, että selkä tarvitsee vaan aikaa parantuakseen.

Eli positiivista oli se, että viikkojen päästä olisi parempi, eikä operaatioita tarvita, mutta negaa se, että joudun palaan maitojunalla takaisin.

Nyt on 2 ennustajaa sanonut mulle, etten ole jouluna töissä ja toisen mukaan tulee operaatio selkään ja toisen ei. Kattellaan.

Niin et tässä sitä taas pähkäillään, että mitähän tästä tulee. No ei se auta enää muu kuin mennä koittaan ja sittenhän sen näkee. Pieni uhma on, että näytän närhen munat noille ennustuksille, että uhallakin pystyn oleen töissä, mutta totuushan on se, että jos ei pysty, niin sitten ei!

Tänään saunaan, huomenna kaupoille ja maanantaina töihin.

Töihin, vaikka maata viistäen

 Noh nih . Päätöksen töihin paluusta tein tosiaan jo 7 päivä sisäisesti ja vaikka kipuja edelleen on, niin koin vahvasti, että halua koittaa töihin menoa löytyy. 

Tunnustelin pomon mielialoja tämän suhteen meilitse ennen lääkäriin menoa, että mitä mieltä hän on ja toivottikin minut rohkeasti kokeilemaan ja tekemään konehommia ym. pientä.

Röntgen lausunnon kanssa menin siis lääkäriin keskiviikkona 10.12 ja lääkäri sanoi lausunnon tarkoittavan hyvää, että paranemista tapahtuu, ja murtumat luutuvat, kun itse oli tulkinnut lyhyen lausunnon negatiivisesti, että mikään ei ole edennyt.

Lausunto oli seuraava : Kompressiot ja ryhti ovat ennallaan 10/25 nähden.

No sitten lääkäri kyseli miten menee ja kerroin, että olen jo istunut 1.5 h :kin kerralla, lenkit ovat n. 2km. 

Kipuja vähemmän, mutta kumartaminen ja sitä kautta nostaminen on vielä vaikeaa. 

Alustavasti bossin kans sovin, et teen ma ti kevennettyä, jonka jälkeen ke kehityskeskustelussa katsotaan miten jatkot. 

Lääkäri kirjoitti ne päivät mulle kevennettyä. 

No ilmoittelin koordinaattorille, joka listoja tekee nää samat tiedot ja kans toivotteli töihin kokeileen ja kertoi, että mua on kiva päästä näkeen vihdoin. 

Muutamalle muullekin työkamulle ilmoitin ja myöhemmin laitoin fb:hen.

Sain  paljon tekstareita ääniviestejä, sekä sydänhymiöitä, joissa toivotettiin tervetulleeksi. 

Ihminen kaipaa kuulua johonkin ja tää on se mun yhteisö.

On ollut ihan mahtavaakin olla kotona ja suunnitella päivät kiireettömästi, vaikkakin mulla on ollut kyllä menoa aika useana päivänä kun olen kokeillut kaikkea.

Fb kirjoituksessani kiitin Arja Annalaa jäsenkorjaajaa, 

Sarin monimuotoista hierontaa Hauhon Ilonasta, Juho Pitkänen naprapaatti HML.

 Anne Raulamo hermoratahieroja HML ja nyt uusin villitykseni selluliittihoito alipainetta hyödyntävä imurullausjärjestelmä, joka elvyttää kudosta, sitä saatavilla Hirsimäen kauneushuoneen Tuulikki Käki HML.

Olen tosiaan tän päätöksen nyt tehnyt ja toivon, että se kantaa. Suunnittelin myös, että teen torstai aamun sisään, jotta voin lyhentää päiviäni ja ensi listan 3vko 5.1 lähtien tekisin 80% 7-13 vuoroja. 

Oon käyttänyt noin 2000e kaiken maailman hoitoihin, joista kyllä kampaaja ja naamahoito vei puolet. 

Olen laihtunut 10kg lisää tän taistelun seurauksena ja naama roikkuu niin pahasti, ettei voi peiliin kattoa, niin saadakseni itsetuntoa töihin palaamisen suhteen oli sitäkin fiksattava hyarylonihapolla. Ei ole helppoa ihmisen elämä ei :-) 

Mut itsepä kaikki maksan. Lainanotto oli tärkeä vaihe, en ilman sitä olisi selvinnyt tästä ajasta.

Huomaatteko muuten, että uhmaan ennustusta, jonka mukaan en mene tänä vuonna töihin, joten saa nähdä kostautuuko ja tuun maitojunalla takaisin, mut sit olen ainakin kokeillut.

Nyt on vielä viikonloppu aikaa saattaa itsensä työmoodiin ja aion treenata joka aamu. Unirytmiä muutan tuntia aikaisemmin nukkuun, jotta herään aikaisemmin touhuamaan ehdin hoitaan selkääni, ennen töihin menoa, Tänään heräsin 4.15, kohta jumppaan kello on jo 5:45

Ohjelmassa muun lisäks on käydä työmaalla vakoilemassa, kenen kaa oon töissä ma ja ti, sekä kokeilemassa uusia työvaatteita, jotta saan ne kaappiin valmiiksi ma aamuks. 

Enhän yhtään edes tiedä millaisia ne on, enkä mikä koko sopii, joten 1 huoli pois siitä aamusta.

Tämmösiä, saa nähdä mitä tästä tulee, mutta ei muuta kun kohti pelkoja. 

Mitä kauemmin olen kotona, sitä vaikeampaa on enää lähteä töihin ja kynnys sinne paluuseen kasvaa kokoajan.

Olen siis joulunpyhät aamuissa ja tapani mukaan vietämme joulua pari päivää ennen joulua. 

Tilasin jo luomu kinkkua ja kalkkunaa, vielä tarvii meilitse tilat laatikot ym. Katinalan lihakaupasta. 

Ruoka on se mihin panostetaan, lahjoista viis.

Henkisyyden heräämisestäkö tässä olikin kysymys?

Pari aamua sitten alkoi päässä pyörimään mun 1 entinen henkinen opettaja Anu Väisänen, nykyään Craig. Ja kuinka ollakaan melkein heti sen perään törmäsin you tubessa videoon, jossa minulle tuntematon Mervi Bergstrom haastatteli Anua henkisestä heräämisestä ja mm. menneistä elämistä. No kuuntelin sen aamujumppaa tehdessä ja sain siitä uutta puhtia ja intoa. 

Huomasin myös , että tämä Mervi oli ainoa Suomessa joka on käynyt Michael Newtonin henkisen koulutuksen mm. menneistä elämistä ja se oli taas tuttua minulle sitä kautta, että olin jo 20v sitten lukenut hänen kirjansa Sielujen matka ja Sielujen kohtalo ja Elämää elämien välillä ja ne tekivät minuun silloin suuren vaikutuksen. Tuntui siltä, että teksti on niin tuttua ja olin niin samaa mieltä ja innoissani kirjoista ja uskomukseni ovat juuri samanlaisia kuin kirjassa, oli niin hienoa, kun joku puki ne sanoiksi.

 Minulla on aikaisemmin ollut nuo kirjat, mutta olen niistä luopunut matkan varrella ja nyt haluaisin lukea ne uudelleen, mutta mistään en niitä ole vielä löytänyt.

No sitten aloin kuunteleen Mervin videoita sieluperheesta, karmasta ym. ja niitä on onneksi paljon kuunneltavaksi. 

Tajusin, että tämän onnettomuuden ainakin yksi tarkoitus oli pysäyttää mut ja laittaa mut jatkaan henkistä kehitystä ja ottaan jälleen askelia eteenpäin. Alkoholinhan lopetin toistaiseksi kokonaan ja siten saan ainakin olotilaani puhtaammaksi, jotta voin kasvua tehdä. Olen myös kerrankin todella ehtinyt pohtimaan elämääni ja sen merkitystä.

Kehittyminenhän tapahtuu aina sykleissä. Korona aikaan elin niin tiiviisti sitä vastustaen esim. joka päivä tutkien kaiken maailman juttuja netistä ja videoita kuunnellen, että sen jälkeen tuli ikään kuin black out ja en ole jaksanut yhtään mitään ja nyt on ilmeisesti tarkoitus jatkaa matkaa.

Joten suunnitelmia sillä saralla on varmaankin mennä jossain vaiheessa Merville hypnoosihommiin tsekkaan saisko se mua tilaan, jossa näkisin menneitä elämiäni, jotka vaikeuttaa mun nykyistä elämää ja saisi niitä traumoja purettua. Katsoa kaikki hänen videonsa, löytää Michaelin kirjat. Katsoa fb Anun keväällä alkavia kursseja ja katsoa mikä kutsuu mua.

Mutta ennen näitä mun pitää selvittää olenko menossa töihin viikon päästä. Tänään on uudet röntgen kuvat ja sit kaupoillle. Tiistaina 3 kerta hermoratahierontaa ( nyt on joku iskias tyyppinen vaiva tullut lisäksi johon olen ottanut buranaa ja panadolia.) 

Keskiviikkona olisi sitten se tuomionpäivä, jolloin työmaaleku, jonka jälkeen menen siihen alipainehoitoon.

En ole vieläkään satavarma mitä teen. Eilen oli 7 päivä, eli mun päivä ja tunsin sen energeettisesti, kaikki sujui kuin tanssi. Jumppasin, saunoin ja jaksoin vielä lenkillekin ja olin vakuuttunut siitä, että menen töihin kokeileen.

Viimeyönä kävin n. 8x vessassa kokoajan muka pissahätä ja isompikin pari kertaa. ( Olen vessan vanki) juu ja nyt heräsin 5 ja kello livahti 6 tätä kirjoittaessa. Pitäs tehdä jumpat, jotta ehdin, muuten en saa kyllä itseäni tekeen niitä liikkeitä myöhemminkään, joten lähden tästä aloittamaan. Moikka <3

Kahden vaiheilla

 Kunpa tietäisi mikä on oikea ratkaisu? Mennä töihin yrittään, vai jatkaa saikkua suosilla?

Vajaa viikko on menty taas eteenpäin ajatukset puolesta ja vastaan vaihtuvat joskus minuutinkin sisällä. En kerta kaikkiaan tiedä mikä olisi minulle parasta.

Jos ei ajatella lainkaan rahallista puolta, niin taitaisin kallistua saikun jatkoon, mut toisaalta pelko työtä kohtaan vaan lisääntyy, mitä kauemmin sitä yritän lykätä.

Nyt jos kykenisin jouluksi töihin, niin se olis ikäänkuin hyvitystäkin mun puolelta, koska silloin on kiireisin aika yleensä vuoden loppua kohti ja moni haluaa olla joulun vapaalla, toisaalta taas jos jään saikulle, niin saavat tehdä ylim. pyhäpäiviä ja vielä hälyrahallakin.

Yritän ajatelle, että en anna siis raha-asioiden vaikuttaa päätökseeni, koska se selän kunto on kuitenkin se joka ratkaisee.

Tässä on ollut huonompia ja parempia hetkiä kipujen ym. kanssa. Mutta se liike mitä töissä eniten tarvitaan eli kumartaminen ja siitä nostaminen on kyllä sen verran vaikeaa ollut, että se on suurin este.

Eilen tuli työvuoro listatkin viikon päästä alkavalle työputkelle ja senkin puolesta olis hyvä aika yrittää töitä, kun 3 vkon listalla on 10 vapaata. Eli olis 2 töitä 7vp 5 töitä 3 vapaata ja 4 töitä. 

Tiistaina olin siellä kampaajalla ja en tykkää yhtään tuloksesta. Laitettiin raitoja ja leikattiin. Ovat liian tummat ja tunnen itseni kaljuksi, kun on niin vähän hiuksia.

Keskiviikkona olin naamahoidossa eli hyarylonihappoa, sitä menettettyihin kohtiin. Olin kuin neulatyyny. Hänellä oli uusi hoitomuoto, eli alipainehoito, joka hoitaa vähän lymfa tyyliin koko kehoa, oon menossa sitä kokeileen ensi viikolla. Kaikkea kokeilen mikä tähän voisi auttaa.

Eilen tein aamulla uuni riisipuuroo ja oli tosi hyvää. Oli Mikan synttärit täytti 48v. Oli koko päivän ahdistunut ja kiukkuinen, kun inhoo fb ja joutui ikäänkuin käymään fb kuittaan onnen toivotuksia ja tuskaili sen kanssa koko päivän. 

Asia mikä tuottaa mulle iloa aiheutti hänelle tuskaa, ahdistusta ja hermojen menetystä pitkin päivää. Mun on hyvin vaikeeta ymmärtää hänen mielenmaisemaansa masennuksen kanssa hyvinkin usein edelleen 25v huolimatta. Eli päivä oli aivan perseestä.

Itse kävin toista kerta siellä hermoratahieronnassa ja voi että se tuntui hyvältä. Kasvojen hierominen piti ikävä kyllä jättää väliin, ettei täyteaineet leviä. Hieronta tuntui mahtavalta ja osin todella kivuliaalta, kun kipeää paikkaa hierottiin niin kauan, että se antoi periksi. 

Toivon todella, että tää hoito mua auttaa, on sen verran kallistakin. Tässäkin on ristiriita. Haluan tehdä kaikkeni, että paranen, mutta kaikki maksaa. 

Tänään taas jumpataan ja tehdään sapuskaa. Kivaa päivää.

Koska tää kipu loppuu

Heräsin aamun 5 jälkeen, niin kuin yleensä, mut nukuin 9h eli aika paljon. Herään yöllä 2h välein vessaan, joka turhauttaa, ettei saa nukkua putkeen kauempaa. Aina pissahätä, vaikkei mitään isompaa määrää tulekaan ja sitten hirveet ilmavaivat ja vatsan räjähtävää toimintaa. 

Mulla näitä vaivoja riittää. Kait tota mahaakin pitäs tutkia, mut ei täs kykene enää enempään, nyt on liikaa kerralla.

Selkä on todella jäykkä näin aamusta ja hieman hankala ja kivulias, yritän sitä herätellä lihasvasaralla ja kuuma pussilla.

Eilinen hoito ei ainakaan näin aamusta tunnu missään, vaikka eilen itse hoidossa selkeesti kipeät kohdat hellitti hieromisen ja mylläämisen myötä.

Hoito tuntui kyllä sen verran hyvältä, että varasin saman tien 2 uutta aikaa 1 per viikko. Ehdin ne käymään ennen viimeistä lääkärin aikaa ja nään onko tästä konkreettista hyötyä. Peruutin normi hieronta ajan, sekä naprapaatin. Kaikkeen ei ole varaa.

Kävelyä tuli reissussa vajaa 2km ja eilen sai jättää jumpat väliin, eli sitten kotiin ja ruokaa uuniin, syömään ja lepoa.

Palapeliä tein illalla pariin kertaan n. 2h yhteensä istuskellen, että selkä tottuisi istuma asentoon.

Tänään kaikki jumpat, lenkit ja teen makaronilootaa ja toivon taas, että selkä kestäis paremmin.

Eilen sain ihanan ääniviestin työkaverilta, kuinka mun iloisuutta ja persoonaa kaivataan työpaikalla ja se tuntui hyvältä. Katsellaan miten ämmän käy.

Pikkuhiljaa

 Päivät kuluu todella nopeaan. Olen laittanut kotona joulua pikkuhiljaa vointini mukaan. Verhot liinat, jouluköynnökset ovien ja ikkunoiden ylle, vielä puuttuu pallot. 

Sit on joulu puitteiden puolesta kunnossa. Kynttilöitä polttelen joka päivä, ne tuo ihanaa tunnelmaa. 

Kotona oon edelleen touhunnut lähinnä ruokahuollon parissa ja tänään onkin tarkoitus taas lähteä kaupoille täyttään jälleen tyhjentynyttä jääkaappia. 

Ei voi kyllin korostaa, kuinka ahdistaa se kuinka paljon ruokakauppaan menee rahaa jatkuvasti, eikä tietenkään loppua näy, koska ihmisen on pakko syödä. 

Lisäksi on aina melko pakko ostaa jotain hyväskää, ikäänkuin palkita itseään siitä, että jaksaa tään loputtoman talven ja ikävimmän kk koko vuodesta. 

Eläimien ruokaa menee sikana ja kun on noita lintujakin totuttu ruokkimanaan, niin tuntuu, että nekin siemenet ja rasvapallot loppuu kokoajan. 

Apteekkiinkin tuntuu menevän tasaisin välein satku. 

Mikalla pitää aina olla histamiinia ja nenäsuihkeita ja mulla hormoni lääkitykset ja silmätipat, rasvat ym.

Sitten on vitamiinit. Mikan kessut on kokoajan loppu. 

Treeniaine vie kanssa 20e tasasin väliajoin, varsinkin kun mäkin juon nyt sitä saadakseni protskua tarpeeksi. 

Sitten on vielä hygienia ja loputon suo talous ja vc paperit, jotka myös loppuu kokoajan.  Kyllä ihminen tulee kalliiksi. 

No anyways kauppaan on mentävä ja Tokmannille myös. 

Tarviin ne talvikengät ja selkään kuumottavaa kipugeeliä. Viimeks ostin sieltä oli edullista ja toimi hyvin. 

Pyykkiaineetkin on loppu, joten reissu maksaa taas 2-300e . Jos en olisi ottanut sitä lainaa, niin ei oltas selvitty mitenkään.

Perjantaiks tilasin ajan hermorata hierontaan. 

Intuitio kertoi aamulla kuntoillessa, että kokeile ja niinpä googletin varasin ajan.

Eräs sukulainen kertoi saaneensa siitä hyvän avun, joten toivon taas suuria. Sekin taas maksaa maltaita, mutta kunhan tästä selviän, niin siihen olen valmis panostaan. Saikkua enää ens viikko sitten viikko lomaa ja sit pitäs mennä töihin, saa nähdä.

Oltiin muuten vihdoin siellä uimahallissa kaverini Sannan kanssa sitä 2kk yritettyämme järjestää. 

Reissu oli hyvä, mutta totesimme, että pitää lähteä jo aamu 7 sinne, kun siellä alkoi joku ryhmä jumppa kesken kaiken ja väkeä tuli liikaa. 

Minun piti kokeilla hierovia vesisuihkuja, mutta pikkuallas oli jo täynnä jumppareita ja se jäi. 

Ehdin kuitenkin tekeen allasjumppaa videon avulla, joten siitä jäi palo. Ehdottomasti uusiks kun ehtii.

Valoa pimeydessä

 Eilinen oli käänteentekevä kuntoutumisen suhteen. 

Lähdin 9 aikaan aamulla kohti Hämeenlinnaa ja naprapaattia. Ajoin Goodmannin parkkiin ja sieltä navigoin kävellen hoitoon ja takaisin. Juho ( naprapaatti) totesi, että 2viikon aikana olen mennyt hienosti eteenpäin kuntoutumisen kohdilta. 

Kuulemma muutos oli näkyvä. Katsottiin samoja liikkeitä mitä sain kotitehtäväksi ja sain uusia. Lisäksi sain kaipaamani käsittelyä osan ajasta, joka tuntui mahtavalta. Uusi näkeminen sovittiin 8.12 mun röntgenin jälkeen.

Kysyi miltä musta tuntuu edistyminen ja totesin, että ajoin tänne ilman isompia kipuja ja kävelin tänne yli kilometrin ja vielä tuntuu hyvältä. 

Kyselin häneltä miten hän kokee, että tarvitsenko sen Ortobedin lausunnon ja hän ei kokenut sitä vielä ajankohtaiseksi. 

Sain rauhoittavaa tietoa, kun kyselin mielipidettä, että miten hän näkee asian, että voiko siellä selässä olla vielä joku hermo puristuksissa mikä mahdollisesti sitten tarkoittaisi vielä uutta leikkausta ja kaiken kuntoutumisen alusta alkamista ja että, eikö luulis, että jos hermo puristais istuessa, niin eikö se sattuisi heti.

Ja sain juuri kaipaamani vahvistusta, että juu juuri näin ja kipu yleensä säteilisi jalkoihin, mutta mulla ei ole mitään sen suuntaista. 

Kertoi myös, että ikäni huomioon ottaen paraneminen on luutumisen kannalta hitaampaa ja että selän tukirakenteet ja lihakset ymmärtävät, että selkä on rikki. 

Olin tästä hurjan iloinen ja sain ikään kuin uskoa, että kyllä tää paranee. Olen selkeästi uskonut nyt siihen ennustajaan niin paljon, että se haittaa jo toipumista. 

Tästä lähtien luotan vain itseeni ja omiin tuntemuksiini.

Tosiaan siitä iloisena kävelin takaisin ja kävin ensin S marketissa hakeen maitoja ja Mikalle sätkäpuruja. Kenkä kaupassa oli tarjouksessa ihania lämpöisiä tossukenkiä ja kävin ohimennen katsomassa olisko siinä mulle, mutta tietty ei ollut kokoja 42-43. 

Sain sen verran myyjää hihasta, että kysyin onko täällä mitään ton tapasia kenkiä mun koossa ja vastaus oli, että ei ole. Niinpä niin story of my life.

Mikä ittu siinä on, että kengät rajoitetaan 41 numeroon, kun mun käsittääkseni täällä maassa on muitakin isokenkäisiä kuin vain minä. En siis saa kenkiä. 

Omat talvikengät on vaan nilkkoihin ja aika viileät näillä keleillä, mutta raha ei kelpaa näköjään kaupoille.

Ennen en saanut mitään vaatteita kaupoista, kun painoin yli 200kg , nyt on enää onneks kengät vaan ongelma, no kait ne vielä jostain löytyy.

No sit autolle takas ja Lidleen ja satasella kassit täyteen ja kotia kohti. Vieläkin selkä kesti hyvin. Vasta loppumetreillä alkoi kunnon kipuilu ja pääsin lepään heti Mikan kantaessa kasseja sisään. Kunhan sain 5min olla selällään, niin taas jaksoin alkaa laukkuja purkaan ym. 

Kaiken kaikkiaan loistava ja mieltä ylentävä reissu.  Jeeeee!!!

Kun mikään ei auta

No heips, eilen palautin Tens laitteen, josta en kokenut saavani mitään apua kipuihin, niinpä tietysti.

Olin eilen vielä taas tosi toiveikas ja energinen heti aamusta, kun tein kaikki jumppaliikkeet ja tuntui selän kannalta hyvältä koko aamun, mutta kun ajoin Tuulosen kauppakeskukseen, niin palasin jälleen maan pinnalle kivuissani. Ihan samat helvetin kivut selässä, tuntuu, että istumisen kannalta homma ei ole edennyt yhtään, vaikka olen tehnyt kahdet treenit ja nostanut lenkkeilyt n, 2km päivässä, niin ei mitään apua kivun suhteen, se veti mieltä taas alaspäin. 

Aattelinkin, että jos ei kipu ala helpottaan 2 viikon jälkeen, niin varaan soittoajan lääkärille ennen lomaviikkoani ja vaadin lähetettä Ortobedille ja lisää sairaslomaa. 

En mä täs kunnossa voi mennä töihin, sit taas toisaalta aattelen, että voisin kyllä mennä kokeileen, mutta sit tulee joulu ym. et pääseekö sitä ees sit lääkäriin, jos ei vaan pysty oleen töissä.

En tiedä kattellaan viikon päästä mikä tilanne.

Kaiken lisäks pomolta tuli viesti, et yritetään kehityskeskustelua 17.12 , eli mun mahdollisena ekoina työpäivänä, et huh huh.

Sit oon jo parina vuonna ollut joulupukki ja mun työkamu joulumuori ja on kierretty kaikki pesät vanhuksia ilahduttamassa ja muori kuulemma kaipais pukkia jouluks töihin, niin et....

No tänään hammasleku, ei mitään isoa vaivaa, mut haluan käydä ja maksaa rästit mun viime kertaisesta käynnistä, kun ei ole siitä laskuakaan lähettänyt ja hällä niin kova luotto muhun. Maksetaan pois, kun ei sitä tiedä onko tulevaisuudessa varaa, ja onhan täs suussa aina jotain tehtävää. ( Paikkas 4 reikää ja maksoin ne ja rästit, on kyllä taitava mies. Mulle tulee näköjään reikiä jatkuvasti)

Torstaina nautin saunasta ja Perjantaina meen sille naprapaatille, josta odotan saavani apua selkääni, saapi nähdä. Lidlessä pitäs kanssa samalla käydä. Sitten onkin taas viikonloppu ja sitä rataa. Aika kuluu. Palataan...

Lisää saikkua

Heikun keikun. Eilen tosiaan tt lääkäri, jossa päätettiin mun ehdotuksen mukaan, että 3 vkoa saikkua lisää, sit pidän viikon loman ja sit yritän töihin jouluksi. 

Mitään lähetettä Ortobedille hän ei aikonut laittaa, vaikka ohjeissa luki niin, että jos kova kipu jatkuu, niin uusi lähete.

Kerroin myös, että uudet kuvat otetaan 8.12 ja voisin tulla vielä 10.12 lääkäriin niitten tulosten kanssa ja se sitten sopi hänelle, vaikka ensin sanoi, että tilaisin lääkärin vasta tarvittaessa. 

Hän oli siis vakuuttunut, että kyllä paranen siinä ajassa työkuntoon, vaikka kivut on edelleen puolen tunnin kohdalla istuessa sietämättömät. 

Kipu ei kuulemma mene kokonaan ohi välttämättä ainakaan hetkeen, vaikka töihin pitäisi mennä.

TA ei kuulemma hänen tarvitse nyt soittaa, koska saikku jatkuu, niinpä soitin sitten itse ja ehdotin, että ainakin viikon sitten tekisin kevennettyä kun töihin palaan, jotta nähdään mun tilanne.

Olen niin vakuuttunut omasta suunnitelmastani, että tilasin kasvo hoidon ja kampaajan muutaman viikon päähän. 

Pitäähän mun saada itseluottamusta töihin paluun suhteen.

Aion keskittää kaikki voimavarani nyt toipumiseen, kaikki harjoitukset joka päivä. 

Tens laitteesta ei ole ollut huomattavaa hyötyä, no vielä tiistaihin asti aikaa kokeilla ja sit palautus, jos hyötyä, niin ostan sellaisen.

Tuli muuten tilinauha. Yllätyksekseni sain tuplaten sen mitä odotin 0% verolla ja meni 300e ylikin. Eli ens kuu on sit 44% veroa ja siitä miinustetaan tää tuleva saikun erotus, joka menee Kelalle. No tämä oli se riski ja jos tervehdyn, niin periaatteessa ei tule kuin 1 paska tili eli joulukuu, joten menee miten menee. 

Jouduin myös ottaa pitämättömiä lomia ensi keväälle, joten mulla on joka kk lomaa viikko, helmikuussa 2vkoa kun on jäkiksen olympialaiset.

Nyt vaan kaikki varpaatkin pystyyn, että onnistun projektissani palata töihin ja mikäli se on musta kiinni, niin näinhän tapahtuu, jos ei niin selässä on muuta vikaa ja ennustus alkaa tuntumaan todelta.

Ai niin ja naprapaatille aika ensi viikon pe. Nyt haluan selän käsittelyä, enkä mitään jumppaa.

Pieru kesken kaiken

 Hei taas . Olin Perjantaina naprapaatilla, joka rääkkäs mua tunnin. Ensin kyseli kaikkea mahdollista terveyteni historiasta ja sitten laittoi tekemään erilaisia harjoitteita, joiden jälkeen olin aivan puhki. 

Yhdessä harjoituksessa jalkojen ympärille laitetiin vyö ja siihen tukien nostettiin lantioita ylös 7x ja kesken kaiken multa pääsi aivan yllättäen iso paukku. Hävetti ihan hirveesti, mutta onneksi Juho osasi ohittaa sen melko hienosti, ettei siitä tullut sen nolompaa kokemusta, kuin se jo oli. Kysyi vaan pitääkö mennä vessaan, No ei tarvinnut.Kuminauhalla tehtiin käsien ja jalkojen kanssa hyvältä tuntuvia liikennemerkki mitä en ollut huomannut, joka kieltää pysäköinnin ja sakot tulevat maksettavaksi, kyllä vituttaa tää helvetin kielto rahastus yhteiskunta taas.

No joka tapauksessa käynnistä jäi käteen hyvät harjoitteet, joita jo eilen tein ja todella tuntuivat. Ja hän oli sitä mieltä, että selkärangassa ei ole mitään vikaa, vaan mut kyllä saadaan työkuntoon.harjoitteita ja seistiin yhdellä jalalla tasapainoa hakien. Sain kuminauhat mukaani ja ohjeet tehdä liikkeitä aina 2pv ja sitten 1 päivä taukoa, kunnes näemme seuraavan kerran.

Sovittiin, että laitan hänelle meiliä keskiviikon lääkärin käynnin jälkeen. Ainut mikä mua otti päähän oli se, että hän ei käsitellyt selkääni yhtään, vaikka olin siellä joku 1h 20min. vaan kuulemma vasta sitten ensi kerralla. hoito oli mun kukkarolle kallis 89e ja kun pääsin autolle olin saanut vielä 50e sakot, joista valitin meilitse, sillä minulla oli Easy Park silloin, mutta epäilen, että siinä oli kuitenkin joku 

No sakon jälkeen piti vielä lähteä Lidleen hakeen ruokaa ja kun

pääsin pihaan, niin oli niin armoton paskahätä, että oli pakko ajaakin Prismaan. Luulin ajaneeni vessan lähelle, mutta olinkin puoli välissä kauppaa ja jouduin käveleen vielä pitkään ja pinnistelemään pakaroita yhteen, jotten pasko housuuni.

Sitten kauppaan ja vielä piti ajaa kotiin 35km, vaikka selkään sattui sikana. Tulo olikin yhtä kidutusta, mutta kotiin pääsin ja Mika kantoi kassit sisään, itse lepäsin heti hetken, sitten pakasteruoat pakasteeseen, lepo ja lohi uuniin ja ruusukaalit kiehuun ja lepoa ja sitten kohta syömään ja lepoa loppupäivä selän ollessa todella kipeä ja jäykkä.

Eilen oli sitten parempi päivä. Aamulla kuumapussi selkään ja aamukahvia, sitten Bemer laitteelle, sitten omat jumpat, sitten piikkimatolle, joka auttaa kipuihin, sitten uudet jumpat, syön jotain ja sitten lenkki metsässä ja pihassa ja sitten ruoan laittoa ja pyykinpesua, ja joka välissä lepoa.

Tänään yritän tehdä kaiken saman, ja jossain vaiheessa käydään Hauholla hakeen linnuille ruokaa, viedään muovit ym. lajitteluun ja vielä ruoka kauppaan, kaikki on taas loppu.

Helpottunut ja onnellinen

 Se joka väittää, että raha ei tee onnelliseksi ei tiedä mistä puhuu, tai ei ole ikinä ollut köyhä ja pelännyt, että kaikki kaatuu alta.

Tässä mun sairaudessa eniten mua stressas just se, että ei voinut antaa itsensä sairastaa rauhassa niin kauan kun se vie aikaa, vaan kokoajan yritin paniikissa hoputtaa selkääni paranemaan.

Nyt kun sain raha-asiat edes väliaikaiseen kuntoon, voin ajatella, että se aika menee mikä menee, ainakin vuosi on aikaa ihmetellä, josko tää paranee. Sit pääsenkin jo eläkkeelle, jos tilanne vaatii, mutta en tietty halua, jos terveys paranee. En nimittäin todellakaan tunne itseäni eläkeikäiseksi, vaan voisin jatkaa ainakin 4-5v, et sais isomman eläkkeen.

Hain tosiaan lainaa, josta ekaa en saanut, en lannistunut, vaan hain samantien toista ja 5 tonnia isompaa ja sain sen En meinannut uskoa silmiäni. Olen ollut niin onnellinen siitä lähtien. Rahatkin tuli tunnin päästä tilille. Illalla maksoin luottokortit takaisin nollille, niihin meni 4000e öljylaskun 1200e klarnan osamaksut 250e kaikki muut laskut , vielä tärkein 9200e laina, jonka erä oli 750e kk ja terveydenhuollon perimät yli 700e ja nyt tuntuu niin hyvältä olla ikäänkuin nollilla.

Kun aattelee, että asuntolaina on vuoden koroilla eli 130e kk korkoa ja tämä uusi laina on n. 330e kk, niin maksan niistä yhteensä 460ekk ja sit on se toinen iso laina, joka kestää vielä 3v 780e kk niin ne on yhteensä 1110ekk.

 Kun ennen maksoin 500e asuntolaina ja 750kk laina minkä maksoin pois ja nykyinen 780e lisäksi öljy 100ekk s-luotto 70ekk nordea luotto 150ekk ja klarna 100ekk, niin ne yhteensä on2450e, eli sain vähennettyä menoja1250ekk, oon sika tyytyväinen itseeni, sain nyt edes hetkeksi rauhan hengittää ja mennä eteenpäin sillä tahdilla mikä on ylhäältä annettu. 

Ja stressihän ei tee ihmiselle hyvää muutoinkaan. Tänään ekaa kertaa uimahalliin kokeileen. Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee

Ennustaja

Pe aamuna sain päähäni soittaa ennustajalle, joka oli tiennyt kaverilleni asioita. En ole aivan varma kannattiko mun soittaa, koska masennuin sen jälkeen, mutta toisaalta se sai mut miettimään asioita pitemmällä tähtäimelle, toimimaan, sekä varautumaan pettymykseen ja siihen, että asiat ei ehkä mene niin kuin toivoisin tai haluaisin niiden menevän.

Nimittäin hän näki, etten selviä tän vuoden puolella töihin, vaan selkää joudutaan tutkimaan ja mahdollinen operaatio olisi ensi vuoden puolella. Näki, että selkärangassa saattaa olla vinouma, joka mielestäni on hyvin mahdollista, kun tunnen, ettei se ole niin kuin pitäisi kun lattialla makaan selälläni.

Näki myös, että olen loukannut selkäni v.87 ja ollut aikaisemminkin vaivaa alaselässä.

Näki neuvotteluja lääkärin ja naispuolisen pomon kanssa työni jatkosta- Ja sanoi, että kirjoilla pysyn ja jäin käsitykseen, että työn jatko olisi ensi vuonna mahdollinen. Näki myös työmaallani putki tai kattoremonttia tms...

Voivottelin talouttani ja kysyin näkeekö, että selviän taloudellisesti ja kertoi, että vaikeaa on, mutta selviän.

Kertoi myös, että mies jolla ei ole lapsia ja mies, jolla on auttavat minua taloudellisesti. Päädyimme ainoisiin tuntemiini, eli veljeeni ja mieheeni. Kerroin, että tuo on mahdotonta, koska veljeäni olen nähnyt yli 10v sitten ja hänen poikansa on PA YH ja mun mies on sairaseläkkeellä, eikä todellakaan voi minua auttaa, muuta kuin henkisesti.

Kysyin mihin maksan, niin hän kertoi antavansa ennustuksen mulle joululahjaksi. Kiitin kovasti.

Tosiaan tästä sitten alkoi taas isopyörä käymään päässäni ja ensi töikseni pudotin tulojani vielä tonnilla loppuvuodeksi, jolloin vero pros tuli 0% aattelin, että jos nyt jostain ihmeen kaupalla tuloni nousevatkin, niin maksan mielelläni joulukuusta 44% veroa.

Tänään sitten vein suunnitteluni vieläkin pidemmälle ja hain 15000 lainaa 8v maksuajalla 220ekk, jolla maksan 9200e lainan pois, jonka lyhennys oli 750kk joten säästän nyt 500ekk ja maksan tonnin takas luottotilille, sekä pidän jemmarahaa , jolla maksaa laskuja muutaman kk saamieni rahojen avuksi.

Mietin vielä pidennänkö maksuaikaa toisessa lainassa 4v esim, 8v jos siinä lainan maksu puolittuisi. Vituttaa tietysti, että olisin vuoden päästä jo päässyt tästä toisesta lainasta eroon, mutta näin kävi ja myöhästä rypistää, kun on paskat housussa. Nyt tehdään se mitä pystytään, ennen kuin tili huutaa hoosiannaa ja kaikki kaatuu päälle. Jos mä tästä puolen vuoden sisään selviän, niin vielä ehdin korjaamaan rahatilannettani, ennen eläköitymistä.

Näillä mennään, 2 arkipäivää ja saan päätöksen lainan saannista, olen päättänyt sen saada.

 

Suuntaviivoja

Ke oli tosiaan TT lääkäri, joka olisi kirjoittanut 3vkoa lisää, mut itse toivoin, että katsotaan ensin 2vkoa. Seuraavalla kerralla TA on puhelimen päässä. Eli mietitään mun jatkoa. 

Olin vielä silloin toiveikas, että koska 3kk tulee silloin täyteen, niin kipuni olisivat mahdollisesti poissa.

Lääkäri oli myös toipumiseni suhteen hyvin toiveikas ja oli vakuuttunut, että kyllä paranen. Kaikki oli tosiaan muuten hyvin, mutta kivut tulee kun istun puoli tuntia, niin vaikeiksi, ettei musta todellakaan ole vielä töihin.

No Torstain fyssari palautti mua vähän maan pinnalle sanoessaan, että kipu on kropan keino sanoa, että kaikki ei ole hyvin, lepää. Eli sanoi, ettei kannata yrittää istua vielä pitkiä aikoja vaan kuunnella kroppaa ja toimia sen mukaan. 

Olin luullut, että selkää kannattaisi ikään kuin siedättää ja ei kuulemma. Mun voimisteluistakaan, ei oikein tykännyt vaan pitäs nostella vaan yhtä jalkaa kerrallaan selällään lattialla ja ilmapyöräilyssä myös.

Nyt on sitten tilattu hieroja ens ja seuraavalla viikolla, sekä meen naprapaatille ekaa kertaa elämässäni ensi viikolla. Siinä muutama suunnitelma toipumiseni tueksi.

Paino on muuten ekaa kertaa sitten teinivuosien alle 80kiloa elikkä 79. Mun tavoite on 77kg ja katoin, että 75kg BMI mukaan olisin normaalipainoinen. HUH HUH

Vatsan roikkoleikkauksesta ei ole kuulunut mitään, tilanne sen suhteen on nyt se, että vakavasti mietin olenko siihen enää edes menossa, kun en halua enää ikinä sairaalaan. 

Jos se tulisi nyt, niin jos sitä ei saa lykättyä ensi vuoteen, niin peruisin sen kokonaan. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta taloudellisesti, fyysisesti, eikä psyykkisesti.

No eilen olin sitten niin kivuissani, että kaupan jälkeen, en jaksanut muuta, kuin pakolliset ruoka kuviot ja makasin koko illan masentuneena ja herkkuja ahtaen sisääni.

Fyssarilta ei näköjään saa mitään konkreettista apua, pelkkiä neuvoja vaan, jotka ei pitkälle kanna.

Kuulemma olen vielä kuitenkin paranemisen kanssa niin alkuvaiheessa ettei oikein uskonut mun työhön paluuseen 2 viikon päästä, menee ilmeisesti kauemmin.

Siirsin muuten ekan tonnin luotolta tilille, jotta sain maksettua 750e lainan lyhennyksen ja ruokaa kaappiin, nyt mennään velkaa velan päälle menolla, saas nähdä mikä on lopputulos. Vaihtoehtoja ei ole. Ei ole rikkaita sukulaisia tai vanhempia ketkä auttaisi. Itse olen aina joutunut selviämään.

Mietteitä

 Tänään on sitten se ensiviikko milloin kaikki ratkeaa. Nyt on tiistai ja olen menossa ystävälleni todella hyvälle jäsenkorjaajalle. Matkaa sinne on tunti suuntaansa, joten tää on samalla koetinkivi miten jaksan ajaa niin kauan. Viime viikon lyhyt hieronta aika tuossa lähellä oli jo sen verran hyvä kokemus, että ajattelin, että vaikkei mulla olisi edes varaa, niin tähän meen, koska auttaa mua tervehtyyn.

Huomenna on sitten se tt lääkäri ja jos kivut on tänään yhtä vaikeita, niin haluan sen 2vkoa lisää sl. To on fyssari. Eilen käytiin lähikaupassa Mikan kanssa ja treenasin 2x sekä kävin lenkillä. Nyt arvon jaksanko treenata ennen lähtöä, saas nähdä, Paljon kivempi levätä. ( Kävin kuin kävinkin tässä välissä treenaamassa, teki hyvää) Musta on selkeesti tullut vieläkin periksiantamattomampi ja sitkeempi, vaik aina olen sitä ollutkin. Olen taistelija.

Joo oon saanut itseni kanssa jonkinlaisen rauhan tän asian kanssa, että jos tosiaan vaatii vielä sen 2vko, et kivut loppuu, niin sit se on niin. Ja kestän sen taloudellisesti jotenkin, mutta jos sen jälkeenkään ei näy paranemista, niin sitten ollaankin taas uuden edessä, että mitäs sitten, mutta en halua ajatella tuota vaihtoehtoa, vaan olen toiveikas, koska kuitenkin mielestäni edistyn koko ajan. Tänään otin myös ennalta ehkäisevästi Buranan aatellen, jospa se auttaisi, vaikka tähän asti ei ole toiminut, mutta kun en ole viikkoihin kokeillut, niin jospa nyt?

Kattellaan miten päivä sujuu...

Selkeyttä

Yritän joka aamu ennen kuin nousen ajatella positiivisia ajatuksia että tänään tulee hyvä päivä yms. joskus se onnistuu ja joskus ei. Eilen sitten meilejä ym, läpikäydessäni ja miettiessäni ratkaisuja tilanteeseeni, opas kuiskas korvaani, että käy Omahameen sivuilla, jossa olen käynyt ehkä kerran, eikä siellä ollut silloin oikein mitään tietoja, no nytpä löysin sieltä asiantuntijan kirjauksen leikkaus osastolta, jossa ei mainittu koko sanaa leikkaus, vaan puhuttiin ainoastaan konservatiivisesta hoidosta, uudet röntgenkuvat 2kk päästä. Todettiin myös, että kipujen pitäisi rauhoittua 2-3kk kohdalla murtuman luutumisen myötä ja jos ei niin uusi lähete Ortopedille. 

Tämä oli niin hienoa luettavaa, että sain siitä taas lisävirtaa taisteluun.  Sen myötä olen lisännyt iltatreenit ohjelmistooni. Sain uskoa, että vaik kivut ei olis ens ke pois kun meen lekuun, niin pyydän 2 vkoa lisää saikkua ja sen jälkeen 2 vkoa kevennettyä, sit viikon loma ja sit alkas normi duunit. Tällaista manifestoin. Toki olisin iloinen, jos jo ensi viikolla näyttäisi siltä, että kykenen töihin, mutta vielä en koe sitä mahdolliseksi, sen verta kipuja kuitenkin on. Sit aattelin, että kokeilen vielä kerran netin kautta fyssarille aikaa, ja vaikka puhelimessa sanoivat, että seuraava aika on vasta 3 viikon päästä, niin sain ajan kuitenkin ensi viikolla. Olis ollut lääkärin ajan kanssa samallekin päivälle aika, mutta ajattelin varman päälle, etten ehkä jaksa odottaa tuntia lääkärin jälkeen sitä aikaa ja sitten tunti fyssaa. Joten ke leku ja to fyssari.

Eilen sit tuli mieleen, että mulla on vielä E passissa 50e käyttövaraa ja kokeilin pääsiskö hierontaan koska ja olikin tullut peruutus tälle aamulle, joten taas ikään kuin yläkerran johdatusta.

Tänä aamuna oli taas hieman vaikeaa, masensi tilani ja, että ei jaksaisi enää, mutta olen saanut taas luotua itseeni uskoa jatkaa taistelua. Kohta treenaan, kauppalistaa ja sit kauppaan ja hierojalle, Ulkolenkki ennen tai jälkeen. Italianpataa ruoaksi.

Ja päätä kiristää, kun kaapeista taas kaikki loppu ja rahaa tulee menemään varmasti liikaa. Mut tää on tätä.

Kipu vaan jatkuu, haluan tietoa ja vastauksia

 Eilinen oli pettymys siinä mielessä, että aamu meni vielä ok ja voimistelin lattialla ja ajattelin, et kyllä tää tästä. Mikan masis oli sen verran pahana, että tarjouduin yksin käymään Tuulosen kauppakeskuksessa. En vielä painavia kasseja pysty nostaan, enkä kantaan, niin aattelin, että laitan sitten useampaan kassiin ostokset, jotta saan nostettua ne autoon ja Mika auttaa sit kotona. Lähdin ajaan ja ekat 10min, tuntu niin hyvältä, et olin ihan onnessani, et joko kestän istua ja ajaa. Mutta ei lähempänä 15km matkan loppumista alkoi taas kalvava kipu ja vääntelehdin ajaessani etsien parempaa asentoa. Olin pettynyt ja ajattelin taas, et ei tästä tule mitään.

Perillä kauppakeskuksessa huomasin, että sinne oli tullut 2 nahkaista hierontatuolia ja menin toiseen kokeilin 4min hieronnan, joka oli mahtavaa ja sain hetken levätä siinä.

Matka jatkui paketin hakuun matkahuollon automaatista ja sitten Tokmannille, josta piti ostaa 2 asiaa, joita kumpaakaan ei ollut, mutta sen sijaan ostin tarjouksista purkkiruokaa ja Mikalle treeniainetta, ettei se taas pääse yllättäin loppumaan.

Selkä lauloi taas Hoosiannaa ja kuljin kaksin kerroin kärryn päällä ruokakauppaa kohti, josta ei pitänyt olla paljon ostettavaa, mutta kuinka ollakaan kärry oli taas täynnä ja taas 100e. Selkä oli niin kipeä, että otin 10min, hieronnan vielä lähtiessä.

Kaveri Sanna oli soittanut ja soitin takaisin, hän kyseli tiistaiksi kyytiä sairaalaan ym. kun hällä kesärenkaat alla. Kerroin kuinka kivulias reissuni oli silläkin hetkellä ja sanoin, et hätätapauksessa lähden, jollei saa renkaita tänään vaihdettua. Onneksi kuitenkin oli saanut ajan, koska tuskaa tää näkyy olevan vielä, vaikka väliin toisin kuvittelen. Sitten vielä piti ottaa bensaa ja taas 50e, joka meni aikaisemmin myös TT.

Olin niin kipuherkkä kun pääsin kotiin, että ryntäsin selälleen vuoteeseen Mikan tuodessa kassit sisälle. Hetken lepäsin ja sitten vähitellen purin laukut, tein munakokkelia ja menin vuoteeseen lepäämään syömään sen.

Olin niin kipeä ja masentunut olostani, että päätin, etten tee enää yhtään mitään, josta kärsin huonoa omaa tuntoa koko ehtoon. Illalla otin akunastat pois korvistani, jotka sain vyöhyketerapiassa perjantaina.  

Niin ja tosiaan haluaisin selkeyttä tilanteeseeni esim. tarvitsenko leikkausta? Pääsisinkö kipupolille? miten sellainen kuin Tens laite auttaisiko minun tapauksessani ja entä fysioterapia? Yritin eilen saada TT fyssaria kiinni ja hänellä ei ollut yhtään vapaata aikaa 3 viikkoon, et se siitä. On tää niin perseestä. Ja itse vielä sanoi viimeks puhelimessa, että ota herkästi yhteyttä, mut millä Vit...a saat sen yhteyden? Kysyn vaan???

Ajatukset seilas päivän aikana laidasta laitaan paniikista itsensä rauhoitteluun, eikä asiaa auta, että Mikan masennus ottaa vallan aina näihin aikoihin, kun luonto kuolee ja tulee säkkipimeää.

Tänään taas yritän loistaa. Suunnitelmissa aamusauna, pyykinpesua, voimistelua, lenkkiä ja lepoa. Saas nähdä.

Kiitollisuus

Jotta kellekään ei jäisi epäselväksi, niin olen todella kiitollinen kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Suomen terveyden huollolle.

Kritisoin lähinnä sitä, että hoitohenkilöstö on ajettu tilanteeseen, jossa ei voi enää hoitaa niin kuin pitäisi ja haluaisi.

Loputtomat säästöt ja leikkaukset ovat tehneet sen, että heillä on niin kiire, että kaikki pitää tehdä juosten kusten, niinkuin sanotaan ja puhun tässä myös itsestäni omassa työssäni. Ei ole enää aikaa kiinnittää asukkaan kokonaisvaltaiseen hoitoon huomioita. Esim. kynnet jää leikkaamatta, jalat rasvaamatta, parrat ajamatta ym. Mennään henki kurkussa ruokailusta ruokailuun ja yritetään siinä välissä tehdä pakollisia kirjauksia, koulutuksia ja kaikenmaailman päivityksiä. 

Homma on mennyt aivan mahdottomaksi, varsinkin näitten sote alueiden tultua menee koko ajan pahemmaksi.

Olen siis kiitollinen henkeni pelastamisesta ja siitäkin hoidosta mitä sain, ja vaikka laskua tuli tonnin verran, niin jossain Usassa se olisi ollut 100000e 

Mutta protestoin kyllä sitä, että jopa teho-osastolla, mut piti saada puntariin joka aamu ja yrittää väkisin istuttaa tuoliin syömään ja vaikka kuinka valitin kipujani, niitä ei kuvattu, kun vasta viikon päästä, kun niistä jatkuvasti valitin. Munuaisaltaiden tulehduskaan ei ollut selvillä, kun vasta myöhemmin, kun ehdotin, että voisi olla se.

Mutta siis kaiken kaikkiaan kiitos siitäkin venymisestä, jota teette joka päivä, arvostan .

Lisäksi olen kiitollinen miehestäni, joka tosi paikan tullen osoitti, että hänestä on tukemaan minua.

Olen kiitollinen veljeni lapsista Lassista, joka yksinhuoltajana yrittää pärjätä työn ja opiskelun, sekä ihanan Oliverin kanssa.

Jonnasta, joka otti ohjat käsiinsä, soitti mun töihin, tuli katsomaan mua teholle ja auttoi Mikaa, kun olin tajuton sairaalassa ruokien ja kuskaamisen kanssa. Jonna oli suurena apuna meille opiskelujensa, työn, parisuhteen ja kaiken muun rinnalla mitä hän touhuaa. Ovat siis mun veljen lapsia, veljen, jota en ole nähnyt yli 10vuoteen. Jonna on mun ns. edunvalvoja, jos mulle käy jotain. Ei ole pitkä aika, kun Suomi.fi tehtiin valtuutukset hänelle.

Kiitollinen olen ystävistäni, joista suuri osa on tullut työni kautta. Joka päivä minulla riitti vierailijoita, jotka toivat mulle mm. kuivan suun tuotteita ja mehua, pastillia ym. kun pyysin. Vielä kotonakin he kävivät auttamassa. Puhelimessa oli jatkuvasti joku viesti joltakin. Vieläkään he eivät ole minua unohtaneet.

Niin että suurkiitos kaikille.

Tänään ollaan menossa Mikan kanssa ruoka kauppaan ja Tokmannille. Yritän olla ajattelematta, että kuinka paljon meneekään taas rahaa ja lopettaa paniikki ajattelun, koska se ei hyödytä mitään. Taas pitäisi ostaa bensaa ja ruokaa ja varmaan kessua Mikalle. Haluaisin myös tuhlata ja ostaa joululiinat keittiöön. ( Ei ollut olen joka vuosi liian ajoissa) Toivottavasti kipuja olis tänään taas entistä vähemmän. 

Pelko tulevaisuudesta

 Tämän hetkinen tilanne on, että mulla on 2 viikkoa vielä sairaslomaa ja viikko sitten olin työterveydessä, jossa oli röntgen kuvien tulokset. Lanneranka on mataloitunut, eikä paraneminen ole edistynyt sen osalta. Tehtiin kaiken maailman lihas testejä ja kaikki muutoin ok, mutta kipu on edelleen kova. Jo ajomatka Hämeenlinnan ( puoli tuntia) otti koville. Nyt sitten kuulemma Ortobedi katsoo kuvia ja arvioi tarvitsenko leikkausta selkään, vai voiko parantua ilman sitä?

Todellakin toivon, että voisin toipua ja olisin 2 vkon päästä valmis kokeileen kevennettyä työtä alkuunsa, mutta jää nähtäväksi. Kun 8 tunnin pystyssä olo vaikuttaa tällä hetkellä mahdottomalta ajatukselta. No tän kaks viikkoa jatkan yrittämistä lihasvoiman kasvattamisessa ja kuntoilussa. Tosin pitäisi alkaa yrittään vieläkin enemmän. Annan itselleni tän vkonlopun aikaa ottaa illat leväten ja ens viikolla yritän tehdä illallakin jotain. Olen näes aamulla virkeämpi ja jaksan enemmän.

Ensi viikolla yritän uimahalliin, Eilen kävin Vyöhyketerapiassa, jossa jalkojen, kasvojen ja korvien akupisteitä käsiteltiin ja sain korviin nastat lannerangan alueelle, Toivon tästäkin apua olevan.

Mieliala vaihtelee masentuneesta toiveikkaaseen. Väliin uskon, että selviän ja väliin olen paniikissa ja yritän keksiä keinoja miten selviän laskuista ja lainoista, joiden erät on todella isoja ja joista olen yksin vastuussa. Kunnon suunnitelmia tässä ei voi tehdä, ennen kuin tietää mitä tän selän kanssa tehdään. 

Asuntolainan jo laitoin vuodeksi koroille, koska tästä on jo nyt tullut niin iso lovi talouteen, että sen paikkaamisessa kestää.

En tiedä saanko edes luotolla öljyä talvella, kun entinenkin on vielä maksamatta.

Sairaalamaksujakin melkein tonnilla vielä maksettava tän vuoden puolella, en tiedä miten tästä selviän. Rukoilen ja yritän luottaa yläkertaan.

Ajattelen, että pahimmassa tapauksessa mulla kaatuu lainat niskaan ja menetän 3 kerran luottotiedot tässä elämässä ja vielä eläkkeen kynnyksellä. Ja saa nähdä meneekö vanha talo vasaran alle, vai voiko jäädä asuun ja maksaa lainaa, joka on pienempi, kuin vuokra nykyään melkein missä vaan.

Toisessa hetkessä taas ajattelen, että jotenkin selviän ja sinnittelen ja tulen työkuntoon ja saan kaiken ennalleen.

Jatkuu...

Kotona

 Siitä se alkoi sitten pikkuhiljaa hahmottumaan se kotona oleminen. Mikasta oli löytynyt mun sairaalareissun myötä uusi puoli, joka oli lopeensa kärsivällinen ja rauhallinen mun avun pyyntöjen ja olotilan suhteen. Vaati Mikalta todella paljon, että hän passasi mua mun ohjeiden mukaan sänkyyn alussa paljonkin, kun en oikeesti pystynyt muuta kuin vessassa käymään, niin jo sattui niin paljon, että piti päästä takaisin selälleen.

Mika on joka ilta lihas vasaralla jyrännyt selkääni ja rasvannut sen kylmägeelillä ja alkuun kun en itse pystynyt, niin rasvasi kuoriutuvat jalkanikin joka ilta.

Teki mulle ruokaa, kun ohjeistin, mikä oli hänelle todella vaikeaa. Saunaa lämmitti ja alkuun vahti mua ja auttoi, että selvisin, pesi selkäni. Alkuun istuin vain keskilauteilla, nykyään pääsen jo ylälauteille selälleni jalat ylös, joka alkuun oli mahdotonta, koska selkäranka oli keskeltä ikäänkuin koholla ja asento sattui niin, etten siinä pystynyt olemaan, niinpä alkuun olin sitten kyljelläni lauteilla.

Alkuun meillä kävi aina joku ystävä kaupassa ruoka ostoksilla ja apteekissa, mutta 1.10 uskaltauduin ystäväni Sannan avustuksella Hauhon S markettiin johon on meiltä 5km matkaa.

Pelkäsin jopa rattiin menoa, kun oli tähän asti huipannut melkein joka päivä. Pitkäaikainen makaaminen oli näes vielä laukaissut asentohuimauksen, jota yritin häätää harjoituksilla, jotka lopulta auttoivat. Reissu meni hyvin, vaikka olikin kivuliasta ja siitä lähtien olenkin käynyt Mikan kanssa kaikki kauppa ym. asiat Hauholla ja myöhemmin lääkärikäynnit Hämeenlinnassa. Puolen tunnin matka on ollut toistaiseksi vielä kivulias ajaa ja parin tunnin reissu on ollut sietokykyni rajoilla. Sitten on pitänyt päästä äkkiä sänkyyn lepäämään hetkeksi, ennen kun ostoksia on voinut purkaa yms.

Mika myös on käynyt kanssani pihalenkeillä alkuun aamuin illoin ja tsempannut lähteen, kun en ole halunnut. Alkuun rollan kanssa ja ehkä viikon päästä sauvojen kanssa.

Tulin tosiaan kotiin 8.9 maanantai ja torstaiksi sain fyssarin meille, josta ei mielestäni ollut vastaavaa hyötyä, kuin parin jumppaliikkeen ohjeistuksessa. Selkää tukevaa vyötäkään en hänen kauttaan saanut, en kuulemma tarvinnut, mutta sain sellaisen työkaverilta. Rollasta hän kehotti pikkuhiljaa luopumaan ja samana päivänä sen sitten hylkäsinkin ja aloin sisätiloissa kulkemaan ilman.

Mika oli ihana ja kärsivällinen ja jaksoi tsempata mua, kun oli huonoja hetkiä. Nyt tuo on jo palautunut mun toipumisen myötä, Hänelläkin on taas syysmasennus päällä ja saa taas ilmaista tunteitaan ilman, että purskahdan itkuun samantien.

Nyt menee hieman paremmin tällä hetkellä,mutta tulevaisuus huolettaa, lähteekö nää kivut että pystyisin edes kevennettyyn työhön vai miten käy. Talous on vaarassa kaatua, koska saikku menee jo kelan rahoille ym. Siitä lisää ensi kerralla...

Janakkala

Kaunis päivä aurinko paistoi ja baaritaksi vei mut Janakkalan sairaalaan kuntoutus osastolle perjantaina 5,9 iltapäivällä. Ensimmäinen järkytys oli se, että mut tungettiin vanhan miehen kanssa samaan huoneeseen, jossa oli vain verho välissä, eikä huoneessa ollut edes tv:tä. Jouduin useita kertoja päivässä kulkemaan tämän miehen sängyn ohi kohdasta missä ei ollut verhoa vaippahousuineni vessaan.

Lisäksi miehen vaipat vaihdettiin vuoteessa vieressäni ja joskus laiskimmat hoitajat jättivät paskavaipat vessan avonaiseen roskikseen haisemaan minun ilokseni, joka siellä ramppasin.

Kuntoutuksesta ei ollut tietoakaan, koska oli viikonloppu eikä fyssaria saati lääkäriä ollut paikalla. Ihan sain maata ja huolehtia itsestäni koko viikonlopun.

Tunnelma siellä oli väliin todella jäätävä, hoitajista suurin osa oli työhönsä vittuuntuneita ja kosti sen hoidettaville. Jopa minulla käyneet vieraat saivat siitä osansa ja todistivat tapausta, jossa hoitaja huusi asukkaalle, että mua ei kiinnosta syötkö sinä, nyt on ruoka-aika.

Kipulääkkeitä sain kerjätä, samoin juotavia. Sama helvetin nestelista seurasi mua sinnekin, jossa ei ollut mitään järkeä, Sain jatkuvasti tapella siitä hoitajien ja ruokahuollon ihmisten kanssa. Ruoassa toiveitani ei edelleenkään huomioitu, vaikken pystynyt heidän ruokiaan syömään.

Keittoja olin pyytänyt jo 2vkoa, niitä saamatta.

Yöllä oli muutamia kertoja eräs joku thaimaalaiselta vaikuttava mies, joka kieltäytyi auttamasta mua , kun pyysin hammaspesuvälineitä sängyn viereen, niin hän sössötti, sinä mennä vessaan, johon minä vastasin, että juuri tulin sieltä, enkä pysty seisoon, kun niin sattuu selkään. Lisäksi tappeli heti ekana yönä mun nesterajoituksista, kun yöllä juotavaa pyysin kipulääkkeen kanssa, vaikkei tiennyt mun päivän juomisista mitään, kun olin ollut puolet päivästä kantahämeessä, Itkin ja pahoitin mieleni ja siitä avauduin seuraavan päivänä hoitajalle, joka olit tälle sanonut asiasta, koska ei enää vääntänyt mun kanssa asiasta, mutta kohtelu oli jäätävää.

Kaiken kaikkiaan sain sellaisen kauhukokemuksen sairaaloissa olosta, etten niihin ihan helpolla halua.

Päätin viikonlopun aikana, että teen kaikkeni että pääsen täältä kotiin seuraavalla viikolla, mutta suuresti yllätyin, kun taas ma aamuna mua vietiin punnitukseen, niin kuin joka aamu, niin hoitaja sanoi, että sä oot kuulemma tänään lähdössä kotiin? Minä siihen, että juu todellakin. Eivät varmaan kestäneet mua enää, kun jo ennen lääkäriä olivat aamu rapsalla tästä ilmeisesti puhuneet.

No siitä innoissani laitoin mekon päälle ja hiukset kuntoon ja kävelin rollan kanssa käytävää lääkärin huoneen ohi pystypäin pari kertaa, vaikka sattui kuinka.

Vihdoin kun lääkäri tuli mua tapaamaan sain hänelle suurinpiirtein kertoa kaiken mitä hänen pitäisi tehdä, että voin lähteä tänään kotiin. Mm. lääkeresepteistä, sairasloman jatkosta ym. Kerroin myös tarvitsevani baaritaksin ja hän sitä ihmetteli, että miksi? No ehkä siksi, etten pysty istumaan edes 5minuttia. No sain kuulemma jutella SH:n kanssa näistä ja kuntotuksen osalta kehoitettiin puhuun fyssarille, jonka näin ekaa kertaa siis lähtiessäni pois.

Fyssarilta sain ainoastaan rollan mukaan ja lappusen, missä numero mistä soitan kotiin fyssaria.

SH.n kanssa juttelin kotiin lähdöstä ja baaritaksista. Taas piti kestää ikuisuus, ennen taksin tuloa, mutta tuli yllättäen kesken lounaan. Onneksi entinen työkaveri Raija oli käymässä ja oli pakannut kaikki kamani valmiiksi, niitä oli 2 isoa kassia ja mun reppu, mitä pidin tiukasti sylissäni. 

Kamaa oli paljon, kun mieheni juuri edellisenä päivänä oli tuonut mulle juotavaa vaatteita ym. kun kuvittelin, että tää viikko mua ainakin kuntoututetaan, mutta luulo oli väärä.

Vielä lähteissäni hoitajan piti huutaa, että muista nesterajoitukset ja mun teki mieli näyttää keskisormea. Ajattelin,että nyt loppui teidän käskytys.

Siitä lähti matka kotiinpäin ja olin onnellinen. Mika oli pihassa vastassa ja rollan turvin mentiin kotiin ja pääsin omaan sänkyyn. Jatkuu....

liian vähän hoitajia

Joka hommassa huomasi, kuinka kiire oli hoitajilla. Esim. kun pyysit särkylääkettä, niin meni 2 tuntia, ennen kun sitä sait sait. Tuntui, että aina kun pyysi jotain, niin oli vaivaksi. Varsinkin pissapussin tyhjennys tuntui aiheuttavan aina niin paljon ylimääräistä vaivaa, että vaikka muutaman kerran jo sanoin, että voisko pussin tyhjentää, niin sain vastauksen, että mahtuu vielä ja sitten kävi niin, että se meinas jo räjähtää muutamia kertoja, kun kukaan ei ehtinyt. Ihoni joka lähti laattoina irti, ei saanut sen kummempaa huomioita tai rasvausta, vaikka sänky ja lattia oli täynnä kuollutta ihoa. Selkääni ei todellakaan laitettu mitään kipugeeliä, tai mitään muutakaan, jotta oloni olisi ollut parempi. Tunsin olevani vaan vaivaksi, vaikka sentään muutaman hoitajan tunsinkin työni kautta. 

Yksi räikeimpiä esimerkkejä henk.kunnan vähyydesta oli se, kun minulle sanottiin perjantaina aamulla, että mut siirretään tänään Janakkalan sairaalaan, sitten se peruttiin ja vähän myöhemmin se olikin taas edessä. Niin soitin hoitajaa, josko hän tulisi pakkaamaan kamojani ja auttamaan vaatetta päälleni. No kukaan ei tullut. Ajan kuluttua soitin samaa asiaa ja mulle vaan sanottiin, ettei ole kiire, tullaan kun ehditään. 

No meikä toiminnan naisena ei jaksanut tuota jahkailua enää, vaan väkisin tyhjensin kaappeja kassiin, jopa yöpöydän alalaatikot, vaikken saanut kumarrella. Ja sain aikaiseksi vaatteet päälleni, jolloin siihen sen jälkeen tuli hoitaja todetakseen, että olin jo tehnyt kaiken, vaikka ei ollut kiirettä ja kun hän sen sai sanottua, niin baaritaksi oli selän takana hakemassa mua. Kaikki paperini oli vielä tulostamatta. Niinpa sitten ajan kuluttua lähdin taksilla kohti Janakkalan sairaalaa, joka olikin sitten oma lukunsa. Jatkuu...

Teholla

Kantahämeen teholta muistan vain muutamia asioita. En pitkään aikaan muuta tehnyt kun olin jonkinlaisessa lääkkeillä tehdyssä olotilassa, jossa en kauaa ollut hereillä ja silmät ei pysyneet auki. Ajatus ei kulkenut, en muista miettineeni mitään esim. missä olin ja miten olin joutunut sinne ja miten mieheni ja onko minulla puhelinta, silmälaseja tms. En vaan ollut kartalla lainkaan.

Sitten alan muistaan, että mua pakotettiin tuoliin istumaan ja syömään siinä , sekä punnitseen vaakatuolissa joka aamu. Kivut selässä olivat niin valtavat, etten pystynyt olemaan yhtään istumassa valittamatta. Enkä todellakaan pystynyt syömään.

Tähän mennessä heillä ei ollut tietoa, että mulla oli selässä murtuma ja kummankin puolen munuaisaltaan tulehdus. Tiedossa oli ilmeisesti vain hyponatremia, joka oli 2 lääkärin mukaan pahin, mitä he olivat ikinä todistaneet.

Sitten mut siirrettiin 6A. osastolle, sain 1 hengen huoneen, jossa oli tv. Jossain vaiheessa ymmärsin, että mulla ei ole mitään. Kaikki silmälaseista, vaatteista ja kännykästä lähtien oli kotona.

En muista miten sain yhteyden Mikaan, mutta hän tuli Sannan kyytillä tuomaan mulle tavaroita. Ja jälleen näkemisen riemu oli valtava. 

Päivien kuluessa sain heidät kuvaamaan selän , kun kerroin kaatuneeni ja sieltä löytyi L2 nikamasta kompressori murtuma, jolloin aloin saamaan siihen vasta kipulääkettä. Lisäksi kuume nousi jatkuvasti ja kun kerroin Vti taipumuksesta, niin heille kuvauksen myötä selvisi tulehdukset munuaisissa. Ja sain antibiootit siihen. Kivut oli aivan valtavia ja lääkitys sen mukainen.

Kuitenkin joka aamu piti nousta puntariin vaikka kuinka sattui. 

Sitten ruoka. Pyysin, että saisin vain keittoja ja puuroja joita pystyn syömään, mutta koko aikana toiveitani, ei huomioitu mitenkään vaan tuotiin niitä hirveitä ruokia eteeni, Ja kun en pystynyt niitä syömään, niin lääkäri moitti mua, että kuolen kun en saa syötyä.

Lisäksi mulla oli nesterajoitus ja ainoa mitä pystyin oli juominen. Ja sitä sitten rajoitettiin ja oltiin sairaan tarkkoja siitä ja mua kidutettiin sillä, että koko ajan sätittiin siitä. Mun suun limakalvot on vahingoittuneen syöpähoidoissa, eikä ne toimi ja suu on muutenkin usein kuiva, lisäksi kaikki lääkkeet aiheuttivat vielä lisää sitä, että suu oli kuin santapaperia kaikista kosteuttavista geeleistä ja pastilleista huolimatta, joita ystäväni toivat mulle sairaalaan.

Lisäksi osa ystävistäni salakuljetti mulle mehua ja mustikka mehukeittoa, koska en kestänyt tilannetta. Mulla oli reppu kokoajan vuoteessa, enkä antanut kenenkään sitä viedä pois. Ja sieltä sitten otin huikkia, kun meinasin kuolla suun kuivuuteen.

Tämä sama paska kyttääminen jatkui myös seuraavassa paikassa ja oli erittäin ahdistavaa.

Sitten kävi niin että vatsani turposi kuin ilmapallo, eikä uloste tullut ulos. Lopulta mulle asennettiin peräsuoleen letku ja pussi siihen. Pissa katetri oli ollut alusta saakka.

2 letkua ja pussia alakerrassa ja sitten vain oletettiin, että jaksan pussieni kanssa yrittää kuntoutua, siitähän ei tullut mitään, vasta kun pussit saatiin pois, pystyin yrittään kävellä rollani kanssa paremmin. Toki mut pakotettiin sitä aikaisemminkin vaan yrittään ja fyssari kävi joka aamu hakemassa käveleen. Kipuihin ei vaan saatu mitään tolkkua.

Letku peräsuolessa oli muutamia päiviä ja aukesi liitoksista välillä ja sain olla pyöriteltävänä kun sänkyä ja minua siivottiin. Lopulta eräs aamu vessa käynnillä paskansin sen letkun ulos ja samana päivänä sain myös katetrin pois. Ja sitten alkoi opettelu käydä vessassa useammin ja siitä se pikkuhiljaa lähti.

En ollut käynyt varmaan 2 viikkoon suihkussa ja kun sitä alettiin suunnittelemaan rukoilin päästä prizi suihkuun, mutta sitä ei minulle suotu. Pari kertaa jouduin sitten istumaan suihkutuolilla ja minua avusti hoitaja pesuissa. Reissut oli todella kivuliaita ja raskaita, mutta tarpeen.

Ihoni kuoriutui kokonaan varpaista kasvoihin. Ruskettunut iho oli pilkkuina mahassani ja näytin, kuin minussa olisi ollut joku rokko .

Iho lähti myös laattoina ja hoitajat valitti, kun vuode oli täynnä ihoa ja lattia, mutta kukaan ei tarjoutunut rasvaamaan. itse sain pyytää rasvaa, jota sain isosta purkista pikkupurkkin millin. Pyysinkin kotoa rasvaa. Jalat hoitaja rasvas kun vihdoin pyysin, mutta muutoin sain ihan itse hoidella itseni.

Jatkuu...

Kuinka kaikki alkoi

 Se oli kauan odotettu kesäloma numero 3. Heinäkuun helteet oli painettu töitä urakalla ja 3.8 oli meidän 7 hääpäivä ja päätettiin juhlia sitä lomalla. Kutsuin pari ystävä pariskuntaa meille ja ilta oli mukava, mutta tein sen virheen, etten pysynyt miedoissa juomissa, vaan olin ostanut mansikka margaritan aineet, joita tarjoilin ulkobaarissani, se oli virhe. 

Mulla oli ollut puolen vuoden sisällä jo 3 kertaa VTI ja kerran heinäkuussa meni jo munuaisiin ja nyt tietämättäni oli kehittänyt kummankin puolen munuais altaan tulehduksen, Virtsassani kasvaa E coli bakteeri, eikä syytä jatkuviin tulehduksiin ole vielä saatu selville, eikä mitään estolääkitystä ole, paitsi nyt joka ilta laitettavat estrogeeni puikot.

Eli se muhi taustalla. Lisäksi jo pari margaritaa vei muistin ja jalat alta ja vieraitten lähdettyä olin kaatunut selälleni terassille ja saanut murtuman selkään, jota en kuitenkaan siinä ymmärtänyt. Sen johdosta olin todella kipeä, enkä pystynyt syömään mitään ja makasin vaan vuoteessa sunnuntaihin asti, juoden pari lonkeroa ja vettä huonoon oloon.

Sunnuntaina Mika tajusi, että nyt ei ole kaikki kunnossa, kun olin mennyt  tajuttomaksi ja soittanut 112. Tosiaan tuli ambulansseja ja Mika joutui elämänsä ekaa kertaa antaan elvytystä. Mut oli sitten kuulemma viety naapurin pellolle tien toiselle puolelle, josta ambulanssi helikopteri vei mut Tayssiin teholle.

Mikaa ei kukaan huomioinut, eikä kertonut mihin mut viedään ja jäi yksin järkyttyneenä pihaan. Joku mies oli sanonut tulevansa kohta selittään ja jutteleen Mikalle, mutta ilmeisesti asia unohtui häneltä. Onneksi Mika sai kuitenkin hyvän ystävämme kiinni, joka ehti meille jo ennen kun mua lähettiin viemään yläilmoihin. Itsellä ei ole tosiaan asioista mitään mielikuvaa, kuin vasta Teholla kohta kun näin valot katossa ja joku kertoi missä olen, enkä uskonut sitä vaan kuvittelin olevani kotona.

Mun kummityttö on mun yhteyshenkilö ja asuu Tampereella ja oli käynyt katsoon mua teholla, enkä kuulemma ollut paikalle kehossani.

Mika ja Sanna soittelivat ympäriinsä ja saivat selville missä olen.

Tosiaan sain jotain ainetta teholla, josta menin elottomaksi ja mut intuboitiin.

Seuraava muistikuva on kun mulle sanottiin, että siirretään mut K- hämeen teholla ja vietiin sinne lanssilla. Jatkuu....

Kuolin 17,8,2025 ja sain uuden mahdollisuuden,

 Nyt seuraa suurista suurin päivitys elämäni vaikeimmasta kokemuksesta. Tästä tulee monta osiota, koska tarina on pitkä.

Tätä kirjoittaessani makuulla vuoteessa olen sairaslomalla, joka loppuu 17.10 ja on näin ollen jatkunut 2kk. Eilen kävin röntgenissä ja huomenna on tuloksista soittoaika, Ja ensi maanantaina on sitten työterveys lääkäri ja katsotaan miten jatketaan. Minulla tosiaan on L2 nikaman kompressori murtuma . Minulla oli myös hyponatremia ja molemmin puolinen munuaisaltaan tulehdus kun minut 17.8 vietiin ambulanssi helikopterilla Tays siin teholle mieheni Mikan annettua mulle elvytystä ja soitettua 112 kun menin tiedottomaan tilaan ja tuskin hengitin. 

Tays sissa mulle oli annettu jotain lääkettä, johon olin reagoinut huonosti ja mennyt elottomaksi ja sit mulle oli laitettu hengitysputki. Sieltä mut siirrettiin seuraavana päivänä Kantahämeen teholle, jossa oli viikon ja sieltä 6A:lle, jossa taas yli viikon ja sieltä Janakkalan sairaalaan, missä piti olla kuntoutusta, jota kuitenkaan ei viikonloppuna ollut kun mut sinne perjantaina siirrettiin ja maanantaina potkittiin kotiin, ilman mitään jatko seurantaa tai neuvoja miten edetä.

Jollen itse olis pitänyt huolta asioistani ja kysellyt, että vaatinut ja jopa kertonut lääkärille mitä hänen pitää tehdä, kun ei kuulemma ymmärtänyt, että tarvitsen sairaslomaa, reseptiä ym-

 Tällä hetkellä olen tosiaan ollut kk kotona, jonne tulin baaritaksilla, koska en pystynyt istumaan, kun sattui niin jumalattomasti. Sain rollan mukaan, kun sitä vaadin ja 4 päivää sen kanssa sisällä pyörin, kunnes tarvitsin sitä vain ulkolenkillä ja viikon päästä hylkäsin sen kokonaan ja tehtiin Mikan kanssa pihalenkkejä sauvojen kanssa.

Fyssarikin piti itse soitella ja kävi kerran. Hyöty siitä oli vähäinen, antoi vain pari jumppaohjetta ja kehotti pääsemään rollasta eroon, jonka hylkäsinkin tosiaan sitten samana päivänä sisätiloissa. Pyysin tukivyötä selkään sitä saamatta, koska siitä ei kuulemma ole mitään hyötyä, No sain sellaisen työkaverilta ja lihasvasaran ostin häneltä omaksi, jota fyssarin mukaan ei olisi saanut käyttää, mutta jota olen joka päivän käyttänyt, itse aamulla ja Mika illalla, sekä rasvaa kylmägeelillä selkäni, joka ilta ja palelen vähintään tunnin sen jälkeen.

Käytän myös Bemeriä. Laitetta, josta voit lukea googlesta jos et tiedä mikä vehje on kyseessä, parantaa mm. mikroverenkiertoa,siitä on ollut n.10v minulle iso apua kipuihin ja vammoihin,

Hiukset ne vähäisetkin on lähteneet tukottain ja olenkin menossa tänään permanenttiin että sais edes ne 3 hiusta oleen sojottamatta piikki suorana, toivottavasti ne kestää permiksen tai sit pitää ostaa peruukkeja.

Ihohan mulla kuoriutui kokonaan varpaista lähtien joka puolelta. lisäksi päkiät on tunnottomat( ne oli jo tosin ennen tapaturmaa) Vasen reisi/ lonkka on tunnoton, samoin oli alkuun kaikki sormenpäät, nyt lähinnä vasen peukalo ja osa sormenpäitä.

Kuukauden palelin aamusta iltaan kotona , vieläkin välillä. Kun lopetin vahvat kipulääkkeet mm Targinikin, sain 4 päivän viekkarit palelin sikana ja oksetti aamusta iltaan, suun kuivuminen koko ajan on ollut kanssa aivan kamalaa. Nyt en tollasia kipulääkkeitä suostuis edes ottaan, vaikka nää panadolit eikä Buranatkaan auta mitään, niin saa sit olla.

7.10 oli mun synttärit ja sen päivän aamuna heräsin uneen, jossa olin ostamassa ilotulitteita sen johdosta, että kivut olivat hävinneet ja aamulla tosiaan tuntui, että näin oli käynyt, mutta eivät ole kokonaan vielä, riippuu kuinka paljon rasitan selkääni.

Kittelin ja kiitän usein yläkertaa, että sain vielä mahdollisuuden viettää synttäreitä ja uuden mahdollisuuden elää vieläkin paremmin. Kriisi opetti, että minulla on valtavasti ihmisiä/ ystäviä, jotka välittävät minusta ja auttavat konkreettisestikin hädän tullen, etenkin työkavereista laskin, että n. 15 on tullut mulle läheisiä ystäviä työnkin ulkopuolella, ja olen saanut heiltä paljon apua ja kannustusta.

Kummityttö Jonna otti myös upeasti ohjat ja auttoi miestäni ja meitä mm. ruokien hakemisessa ja käytännön asioissa, soitti jopa pomolleni, etten ole tulossa töihin.

Fb olen kertonut aika avoimesti missä mennään  ja olen saanut sieltäkin vahvasti tukea, neuvoja ,myötätuntoa, enkeleitä ym. 

Päätän tämän päivityksen tähän ja alan purkamaan tätä tarinaa laajemmin.  Mutta tänään ollaan elossa VAHVASTI!!!

Heinä helteet tulivat kuitenkin

 Heipparallaa, Nyt on lämmin todellakin, mittari lähellä 30 jo viikon, eikä loppua näy. En valita, mut olis kiva, kun olis osunut loman ajalle, mut alko tietty heti kun loma loppui ja pääsi töihin hikoileen.

No ehdin viikon heinälomalla pari päivää nauttiin helteistä ja osui vielä Mansen kavereita käymään, joten rillattiin ja  oltiin ulkona.

Loman alussa oltiin Espoossa MIkakin näki sukuaan 15v ja saatiin sopuisat välit kaikkiin aikaiseksi, joten siinä mielessä hyvä reissu, mutta varjopuoli oli se, että heti perjantaina kun jäin lomalle, mulla nousi kuume päivällä, sen jälkeen kun oli käyty kaupoilla etsimässä juhla vaatteita Mikalle (niitä löytämättä, kun on niin iso kokoinen) tosiaan kiroilin, sitten, ettei voi olla todellista viikonloppu tulossa, ei pääse lääkäriin ja reissu edessä lauantaina. Junaliput ja hotelli maksettu. Oltiin menossa mun entiseen työpaikkaan yöksi nimittäin Tapiola Garden Hotelliin. 

No päätin, ettei sitä reissua voi perua ja niinpä otin koko reissun 3x vrk combon Burana+ Panadol aina kun kuume alko nouseen.

Koko reissun sato kaatamalla vettä ja kastuttiin monta kerta. Kaveri Sanna haki meidät sunnuntaina junalta ja sit parannettiin maailmaa se ilta. Ma lepäsin, ti aloin jo toimimaan ja tilasin tt lääkärin aamuks, yritti pakottaa mua lähteen sinne ti iltana, mut en suostunut.

Kävin sit lopulta lomalla ke ja pe ja ma lääkärissä ja labroissa, Meni munuaisiin vti ja sain kuurin. Olin kipee lauantaihin asti. Nyt sit tutkitaan veriarvoja, jotka taas yli viitearvojen monessa kohtaa.

Harkitaan myös estolääkitystä VTI:hin, ellei uuden joka päivä laitettavat puikot toimi.

No nyt tosiaan ollut jo pari päivää taas töissä, jossa  tapahtumaa riittää.  Tuntuu, et ovi käy kuin hallituvassa kokoajan joku irtisanoo itsensä ja taas uutta tulee tilalle. Saas nähdä mitä tästä tulee lopulta.

8.8 tulossa pari työkaveria siippoineen kylään, toinen jo irtisanoi itsensä ja toinen on jo jalka oven raossa. Niinkun sanoin, niin työpaikkamme on muuttunut työleiriksi. Viimeinen tikki oli hallituksen määräämä hoitaja mitoituksen lasku,

30.7  lähetään työkaverin kanssa Viroon hakeen juomia, jotka on loppu taas, vaikka juuri 14.6 kävin työkamujen kanssa siellä. 

Sen reissun lopputulos oli ensiapua, silmänpohjamurtuma, naama mustana monta viikkoa ja vieläkin poskissa mustelmat. Tipuin naamalleni asfaltille metristä linkkarista poistuessani, ilmeisesti jalka jäi kiini, tai luisti.  Reissu oli muutoin ihana ja laulettiin karaokea ym. Mutta lopputulos perseestä. Hammaslekulla käynyt 4x ja uudet silmälasit tilattu, joista kait saan osan vakuutuksesta, mut huonomminkin olis voinut käydä monella eri tapaa, joten yritän vain olla kiitollinen, ettei pahemmin käynyt.

Toivon vaan, että loppukesä menis ilman haavereita.  Niin ja veressä oli vain 0.8% alkoa, joten joku 3 sidua siis.

Ensiapua en suosittele kenellekään, en saanut siellä yhtään mitään apua. särkylääkkeitäkin rukoilin monta tuntia, samoin pahoinvointi lääkkeitä, Kukaan ei voinut pyyhkiä edes verta naamasta. Yksin sai maata verhon takana. En ikinä halua moista kokemusta toiste.

hyistä Kesäkuuta

Onpa ollut tyly kevät ja alkukesä ainakin ilmojen puolesta.  Eikä tässä terveyskään hyvällä tolalla ole, tuhat vaivaa yhtäaikaa. Tällä hetkellä korvakäytävä tulehtunut vasen suupieli auki, eikä auta mikään Sormista lähtee taas nahat, niinkuin joka kevät. Vatsa on ollut toimimaton, kun olen joutunut syömään polven särkyihin vahvoja kipulääkkeitä. Polveni tosiaan teloin MM kisalomalla kun horjahdin sorkkarautaa päin. Samalla sattui myös vasempaan käteen, joka on kipeä, Otsassa oli naarmu vasen korva sai osumaa ja silmälasit vääntyi. Silmälasit sain korjattua ja otsa ja korva toipui, mutta käsi ja polvi on kipee edelleen.

Töissä on aivan sairaan kiirettä. Kaikki paikat lykättiin täyteen, vaikka hoitajia puuttuu joka vuorosta, eikä tilalle välttis saa ketään. Työstressi on aivan valtava.

Asukkaat on aina vain huonompi kuntoisia ja mummojen sekaan lykätään miespuolisia alkodemejä, joita munkin pesässä on 4 tällä hetkellä ja he ovat usein todella monella tavalla vaikeita hoitaa. 

Mun pesä onkin tällä hetkellä niin vaativa, ettei sinne kukaan halua tulla. Taas kohta aamuvuoroon ja on todella vaikeuksia löytää into ja halu mennä töihin, joka tällä hetkellä on aivan sen varassa, että on pakko mennä, että saa rahaa, jolla pystyy elään ja voimavara tulee mahtavista työkavereista, joita ilman ei jaksaisi. Vaikeudet nitoo meidät yhteen,

MM kisat meni taas miten meni tiputtiin taas 7 tai jotain.

Huomasin myös, että överiks meni otto. Kermaliköörikin on mulle liian vahvaa, jos alku menee niin,että yht äkkiä nousee päähän, niin se on menoa sitten. ELi alkuruudussa taas ollaan.

Toivoisin että kelit vihdoin lämpiäis. Jussin oon nyt töissä kärsimässä,joten varmaankin on aivan mahtavat kelit.

Heinäkuun alussa viikko lomaa. Mennään Espooseen kattoon Mikan sukulaisia, joita osaa ei ole nähty yli 15v.

Huone on varattu mun entisestä työpaikasta Tapiola Garden Hotellista. Mennään junalla ja kyyti on junalle ja Mikan sisko tulee vastaan ja palauttaa meidät junalle seuraavana päivänä.

Peukkuja sille, että tämä reissu vihdoin onnistuis. Liian moni on mennyt pilalle. Kaikkeni annan ja toivon.

Elokuussa on 7v hääjuhlat pienimuotoisesti yhden pariskunnan kanssa.

Tilasin karaoken, johon otin Singa tarjouksen kesäks. Saas nähdä millanen se vehje on lopulta.

No mutta kattellaan, toivottavasti jokaisen lomalla olis edes hieman lämpöä ja aurinkoa. Itse ainakin kaipaan niitä.

Ei muuta kun töihin mars.......

Nythän on kevät ja nythän on kevät ja nythän on kevät taas....

 Jippii, hurraa, mahtavaa ja ihanaa valontäyteistä maaliskuun loppupuolta kaikille. Nyt ollaan niin keveissä ja rakkaudellisissa energioissa, etten sitten muista koska?

Eilen oli kevät päivän tasaus ja olo oli kerta kaikkiaan mahtava, kun otin ensi säteitä nassuuni istuen pellolla auringonpaisteessa siellä missä vähiten tuuli. Raahasin aurinkotuolini sinne ja heittäydyin kuuntelemaan äänikirjoja melkein 2 tunniksi. Sitä ennen olin ollut juuri sauva kävelyllä, jonka aloitin eilen.

 Aamulla kävin kaupoilla Pälkäneen uudessa Tokmannissa ja ostin sauvat, kun edelliset oli hapertuneet rikki. Ostin myös kukkaköynnöksiä ovien päälle, uudet keväiset liinat keittiöön, pari palapeliä, joita himoitsen tehdä, sekä muuta pientä. Sit kävin vaihteeks Pälkäneen K kaupassa, kun siis aina käyn S marketissa. Valikoima oli tosiaan hieman erilaista, mutta tuntui, että kaikki oli vieläkin kalliimpaa, kuin S marketissa. Yksi hyvä oli liha kalatiski, josta tosin en raskinut tällä kertaa ostaa muuta, kun evääksi pätkän mustaa makkaraa.

Töistä oon tosiaan tän viikon lomalla ja tiistaina alkaa työt.

Mullahan meni toi helmikuun loppu sairastaessa ilmeisesti A infulenssaa, jonka sain töistä asukkailta, joita hoidin, sitten olin vajaa 2 viikkoo töissä tehden n. 5 ylityötä ja jäin pe lomalle, niin heti pe aamuna aloin paleleen ja olinkin edestakas pomppivassa kuumeessa 4pv, kunnes tajusin käydä lekussa, näkemättä kuitenkaan lekua. Sh otti vastaan ja välitti tiedot lekulle, joka kirjoitti antibiotit VTI:hin, joka siis taas minulle oli. Taitaa alkaa tää oleen mulla vakio kamaa, niin kuin monella vanhemmalla ihmisellä, uusii herkästi. 3 päivän kuuri 1 pilleri päivässä ja kuume loppu heti seuraavana päivänä ja sen jälkeen olen ollut kuin uudesti syntynyt,

Olisin voinut ottaa saikkua ja lomapäiviä olis siirtynyt, mutten halunnut nähdä sitä vaivaa, tai sotkea työmaata taas tähänkin sairasteluun.

Sitten voin kertoa ilouutisen. En ole enää tuurijuoppo, enkä alkoholista riippuvainen. Selätin senkin.

Olen jo aikoinaan voittanut ruokariippuvuuden , tupakkia en kerta kaikkiaan pysty enää polttamaaan, enkä enää juomaan näköjään itseäni känniin. Olen tehnyt hirveän määrän töitä sen asian eteen, että voin kertoa, että alko ei enää millään tavoin määritä mua, eikä pysty hallitsemaan käytöstäni, olen uudesti syntynyt.

Olen kiitollinen pienestä kuumeilusta, joka varmaan myötä vaikutti, ettei huvittanut juoda, mutta haloo mulla oli puoli vuotta edellisestä kerrasta, ja entinen Päkä olis vetänyt täysillä lientä käkättimeen iloiten, mutta nykyinen olisi hyvin voinut olla edelleen ottamatta mitään. Eli en tunne enää tarvetta, himosta puhumattakaan. Otin kyllä kevyesti lähinnä kermalikööriä ja ajoissa nukkumaan, launtai päivän lepäilin ja nukuin, kun kuume sahas. ja illalla musta oli seuraa n. 4h kavereille join kuohuviiniä ja kyseltiin keskustelukyssäreitä. Sit menin taas nukkumaan.

Ei minkäänlaisia krapuloita,vaan olo loistava sunnuntaina, olen itsestäni niin ylpeä. Eli olen oppinut, että voin ottaa vähän ja keskittyä seurusteluun ja muuhun, esim, kesällä siihen grillaamiseen ja peleihin, eikä paino arvo ole juomisessa. Mun ei tarvitse siis olla absolutisti. Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mika taas veti täysin överiksi ja vituiks suoraan sanottuna. Oli pahemman luokan öykkäri ja tuntuu, että sen sielu pakeni, kun se otti kirkasta ja tilalla oli joku demoni, joka joi sen kautta ja öykkäröi. Nyt onkin sitten monena päivänä keskusteltu siitä, josko hänkin tajuaisi, ettei väkevät hänelle sovi, ja ensi kerralla saataisi viettää juhlia hieman sivistyneemmin. Onneksi olin itse melko selvinpäin, koska Mikan selkoilujen takia olis voinut koko kämppä palaa ja me sen mukana. 

Olen kuitenkin toiveikas taas kaiken suhteen, niinkuin yleensäkin olen elämässä. RRRRRRRRRRRRRRRakastan elämää moi <3