Lupasivat lämmintä säätä, mutta kun meidän terassille ei oikein aurinko paista, niin olin ihan jäässä vähän väliä, koska tuuli oli kova.
Seilattiin aurinkopuolen ja terden väliä koko ehtoo.
Ronzu ja Arska tuli puolilta päivin ja Kapu 3 jälkeen.
Grillattiin kilisteltiin ja höpötettiin. Itse en jaksanut istua ulkona selän takia myöhään ja sit mua oksetti kokoajan ja oli kylmä.
Kävin lepään ajoissa, enkä enää isku kuntoon saanut itseäni.
Porukka tuli sisään kuunteleen Popedan muisto konserttia ja lähetys pätki kokoajan, ei signaalia. Siirryin sen ajaksi samaan huoneeseen selälleni vuoteelle ja yritin päästä fiilikseen siinä onnistumatta.
Kyllä tää taitaa olla nähty tää homma, ei musta oikein ole enää bilettäjäksi, Alkoholi alkaa tekeen mut vaan pahoinvoivaks, joka paikka vuotaa, nenä eniten ja oon ihan jäässä ja energiat jotenkin katoaa musta kokonaan, en kertakaikkiaan saa siitä mitään iloa.
ELi nyt ollaan taas sellaisen asian ääressä, joka vaatii sitä suunnan muutosta. Toiset tanssii ja ilakoi, ja mä tunnen itseni vain voipuneeksi, vaikka on hienoo nähdä vanhoja kavereita, niin kuormitun metelistä ja intensiivisestä läsnäolosta tosi paljon.
Sulkeuduin konsertin jälkeen makkariin lukkojen taa, ettei Mika pääse mua häiritseen. Huudattivat musiikkia 2 asti, väliin nukuin ja väliin heräilin ja laitoin korvatulpat, olo ei todellakaan ollut hyvä.
Aamu 6 nousin ja Mika ja Kapu jatkaa kaljalla, mä en pysty edes ajatteleen. Siivosin terdeltä kaikki lasit ja roskat pois, sekä muutoinkin järjestelin kaikkea.
Nyt he aikovat takasin nukkumaan pari tuntia paranneltuaan oloaan.
Mika sentään yrittää nyt ensin tiskata ne mitä kannoin likoamaan.
Mua ei aikuisten oikeesti edes huvita enää koko Juhannus kun se on tällaista samaa sekoilua mitä aina ennenkin.
Tää porukka, joka on Petsusta saakka pitänyt yhtä noin teini ajoista lähtien, on vaan edelleen sekopääboltsi geeneillä varustettu ja vuosien myötä se on vaan pahentunut joillakin toi alko käyttäytyminen.
Mä taidan nököjään kasvaa siitä yli ja nyt en tiedä miten näitä ystävyys suhteita voin ylläpitää, jollen enää pysty juhlimaan?
Onko tarkoitus tehdä pesäero kaikkeen entiseen ?
Tai entä, jos mä vaan juon ihan mehua tänään ja keskityn ruokaan ja muut ottakoot, mutta siinä tapauksessa kestänkö niitä ollenkaan, kun ollaan ihan eri aaltopituudella ja onko ystävyytemme kiinni siis vain tästä päihtymisestä yhdessä?
Ennen olin aina viimeisenä hereillä join eniten.
Olin ns. kärkiryyppääjä, mutta enää se ei onnistu. Tää ei ole helppoa.
Tänään tulee ilmeisti hieman lämpimämpi päivä, joten ehkä tarkenis olla paremmin ulkona. Suurin osa juomista on jo juotu ja jäljellä taitaa olla lähinnä kaljaa ukoilla, mulla on kuohuviiniä, mut saa nähdä otanko mitään. Vaikeita asioita pohdittavaksi.
Jussina pitäisi olla rentoa ja vapaata ja mä ja mun pääni pähkäilee tällaisia asioita jo aamusta. Sais ton ukon ny ees nukkuun pariks tunniks, niin olis vähä enempi järjissään.
Saa nähdä mitä tästä päivästä tulee? Onneks huomenna on sunnuntai.
Hyvää Jussia kaikesta huolimatta, jospa tää tästä,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti