Eilis aamu jatkui niin, et mä mökötin oven takana tietokoneeni kanssa kahvia hörppien ja vihdoin toi tuli sanoon tohon, et yritetään nyt, johon mä, et sähän siinä yksin tappelet ja sama virsi taas, että olisit voinut ajankohdan katsoa paremmin, johon mä, että siellä on sulle kirje lue se niin ehkä ymmärrät, luki, eikä siltikään ymmärtänyt, vaikka rautalangasta siinä väänsin, että muuta ajankohtaa koko kesänä, ei kertakaikkiaan ollut.
Aloin kunnon paasaamisen ja kerroin lähteväni vittuun täältä sitten Juhannuksena jos ei asenne muutu, niin pikkuhiljaa meni sitten tajuntaan ja saatiin sopuli.
Töihin lähtiessä jätin kirjeeni vielä keskelle pöytää ajatellen, että lukisi sen vielä uudelleen ajan kanssa ja kun tulin kotiin töistä niin asenne oli muuttunut paremmaksi ja jatkuu näköjään tänään.
Kun näki, että se on nyt vaan hyväksyttävä tämä tilanne ja hänen vittumaisuutensa ja uhriutumisensa ei nyt vaan vie tätä tilannetta yhtään paremmalle tolalle, niin vihdoin luovutti kurjasta asenteestaan. Kaikki hyvin nyt.
Eilen selkä oli hieman kipeä ja otin töissä Panacodin, olisko sitä kun laastari taas hiipuu, enkä oo ehtinyt treenaan, vaan tekeen töitä ja stressaan.
Tänään on mun nimpparit, töissä omaisten ja asukkaiden iltapäivä ja mä pääsen 2 kotiin ja lapset tulee 4, tästä se lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti