Maanantaina oli RT ja paino tippunut vähän päälle 6kg . Lihaksista -2kg ja läskiä lähtenyt 4kg.Viskeriaalisen rasvan osuus on tippunut myös prosentilla, mikä on tosi hyvä juttu.
Eli rasva, joka on sisäelimien ympärillä. Lihaksista ei tietty sais lähteä.
Mutta kun energia ei riitä kuntoiluun ja tarkotus on pudottaa painoa niin lihas painaisi enemmän kuin läski. Eli jos olisi kuntoillut, niin tulos ei varmaan olisi tämäkään
.
Ristiriitaista. Pitäisi lisätä proteiinia, mutta sitten en taas laihdu.
En pääse mitenkään tavoitteeseen et joku 4-5kg pitäs vielä saada pois, ennen 5.2 leikkausta. Eli saa nähdä sitten, että mitä kirurgi päättää leikatako, vaiko eikö?
Tulen kyllä todella pettymään, jos ei onnistu. Toisaalta taas oon hieman miettinyt kauhukuvia leikkauksesta ja leikkauksen jälkeisestä elämästä.
Että entäs jos sittenkin jotain sattuu, tai leikkaus ei auta millään tavalla, vaan päinvastoin tulisi joku iso ongelma siitä.
Että tosiaan sitten ei mikään imeytyisi.Yritän kuitenkin työntää negatiivisen ajattelun kokonaan taka-alalle.
Kela taxikin on jo tilattu klo:6:00 5.2 viemään mua PHKS:sään, siellä pitää olla 7:30
Kuulemma siellä ollaan 1-2 yötä.
Leikkauksen jälkeen 2vko soseruokia ja sitten 2vko pehmeitä.
Sen jälkeen totuttelu normi ruokaan.
28.1 on koko päivä tutkimuksia ennen leikkuria. Silloin varmaan taas punnitaan ja katsotaan riittääkö tiputus leikkuriin. Nyt on perjantai, etikä paino ole laskenut taas milliäkään maanantaista, vaikka olen kuinka elänyt niukilla ravinnoilla.
La- su on pitkät päivät töissä ja tulee käveltyä vähintään 5-6km askelmittarin mukaan. Ja töis on helpompi vaan nutrata ja vaan illalla vähä salaattia. Toivossa elän, et menis edes kilo maanantaihin mennessä. Joten jännän äärellä ollaan taas.
Raha-asiat suht ok. Öljyä tosin mennyt niin paljon, että vaik en ole laskua edes vielä maksanut, niin öljy loppuu tossa maaliskuun puolenvälin jälkeen ja joudutaan laittaan kesäks sähkölle.Kumpa pahimmat pakkaset ees olis siksi ohi.
Kissat voi hyvin ja ovat entistäkin hullumpia riehumaan. Miinakin leikattiin ja jouduttiin pitään niitä erillään muutama päivä ja se oli kyllä haastavaa, mut siitäkin selvittiin.
Oikea käsi on alkanut taas puutuileen enempi, Ja vaikka vahvasti päätin vasemman leikkauksen jälkeen, etten halua oikean käden leikkausta, niin pakkohan se on alkaa sitäkin miettiin. Mutta ei ennen syksyä ainakaan,
PHKS:stä tuli aika maaliskuulle syöpäkontrolliin. Ei täs kyllä ehdi syöpää edes miettimään.
Olen luottavainen, että mun syövät on sairastettu. Ei ehdi, täs on niin paljo muuta :-)
Vuoden alku on edelleen ollut melko hyvä. Lukuunottamatta yhtä asiaa, jonka unohdin tehdä ja olen siitä joutunut henkisesti kärsiin viikon. Kun mun on hyvin vaikea hyväksyä omien virheideni tekemistä. Mun mieli jauhaa kokoajan samaa asiaa eri kanteilta ja sätin itseäni, sekä mietin asiaa, häpeän ja voin pahoin.
Tänään taas kerran päätin, että nyt tää vatvominen saa riittää.
Mennyttä ei saa takaisin, voi vaan ottaa opiksi, pyytää anteeksi, myöntää virheensä, parantaa tapansa ja jatkaa eteenpäin.
Lohdutan itseäni myös ajatuksella, että aina tulee uusia mokia ja vanhat unohtuu, tai ainakin asian saama pahanolon tunne vähenee ja pienenee.
Juu aion nousta kukoistukseeni tän kevään aikan, tai sit jos musta ei enää kuulu, niin on tullut komplikaatioita leikkauksessa. Kaikki on mahdollista, mutta olen luottavainen, kunnes toisin todistetaan. Jotenkin vaan uskon ja toivon, että paremmat ajat elämässä on mulla vielä edessäpäin <3
perjantai 25. tammikuuta 2019
maanantai 7. tammikuuta 2019
Ihan hyvä alku 2019
11pv dietillä noin -4kg tosin sahaa välillä ylös 500g ja seuraavana päivänä kilo alas, ota tästä selvää, mut alaspäin kuitenkin.
Aloitinkin alkuun liian rajusti ja 4 päivän aamuna sokerit tippu 3.2, äkkiä suklaata ja leipää pala. Homma ei siis toiminut.
Ei käynyt täysnutraus mulle ei. Eli nyt osin nutria ja osin safkaa.
Ruokavalioni perustuu kukkakaaliin ja ruusukaaliin keitettynä pienen voi nokareen kera.
Sitten salaatteja joihin voi tulla esim. jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, sieniä, salaattisiemeniä paahdettuna, jalopenoa, punasipulia, valkosipulia, inkivääriä, raejuustoa, salaattijuustokuutioita ja kastikkeeksi pari tee lusikallista vs jogurttikastiketta. Niin ja kanaa, kalkkunaa tai esim. lohta joku 100g päivässä. Ja sit Nutriletteja kanaa yleensä, johon tippa maitoa/kermaa ja chilikastiketta.
Aamulla kahvi kermalla ja joskus teetä. Keittetyjä kanamunia/ kokkelia oon myös vetänyt.
Eli jonkinlaiseen ketoosiinhan täs niinku pyritään.
Makeista Nutri juomista, esim. suklaa on vähän ristiriitaiset fiilikset. En niitä mielelläni juo, kun ne sokerit ei tee mulle hyvää. Mulla alkaa niskaa särkeen, kun syön makeita ja sokerit pomppii ylös ja sitten romahtaa ja tulee tosi huono olo. Joten vältän niitä.
Mut kun ne on hyviä, jos on liikenteessä, eikä pysty noita pusseja ottaan. Miksei ole suolaisia juotavia Nutreja kysyn vaan?
Eli homma jatkuu, vielä kk aikaa ja joku 7-9 kg pitäs pudottaa, saas nähdä?
Olin tänään myös hammaslääkärissä tarkastuksessa ja reikiä nolla, joka on TODELLA IHANA JA YLLÄTTÄVÄ UUTINEN. Sillä syöpähoitojen jälkeen hampaat romahtivat, eivätkä hyvät kyllä olleet ennen sitäkään, joten..:-)
Rahat riittivät myös vihdoin käydä jäsenkorjaajalla, ihanalla Arja ystävälläin, joka taiko mut taas työkuntoon, et jaksaa. Ei o tarvinnu särkylääkkeitä sen jälkeen, vaik sitä ennen söin niitä jatkuvasti.
Ylihuomiseks oon myös varannut itselleni jalkahoidon jee.
Tulevalla saikulla meen käymään Hesassa bestiksellä, joka saa taikoo mulle uuden tukan ja päästään oleen taas sohvaperunoita.
Sit vaan laihdutaan ja tehdään töitä ja keväällä meen sit naaman täyttöliftausta kokeileen.
Ripsetkin on kasvaneet jo hieman takaisin, joten en jää ihan ripsettömäksi kuitenkaan.
En siis todellakaan suosittele ripsien pidennyksiä kenellekään. Mulla ne ainakin tuhosi omatkin ripset !!
Uus imurikin saapui postissa tänään. Mika pääsee imuroimaan 2kk tauon jälkeen, siistii!
Ja Mika voi kans paremmin, pahimmat masikset on taas onneks takana.
Kevättä ja jäkiksen MM- kisoja kohti, ihanaa!
Aloitinkin alkuun liian rajusti ja 4 päivän aamuna sokerit tippu 3.2, äkkiä suklaata ja leipää pala. Homma ei siis toiminut.
Ei käynyt täysnutraus mulle ei. Eli nyt osin nutria ja osin safkaa.
Ruokavalioni perustuu kukkakaaliin ja ruusukaaliin keitettynä pienen voi nokareen kera.
Sitten salaatteja joihin voi tulla esim. jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, sieniä, salaattisiemeniä paahdettuna, jalopenoa, punasipulia, valkosipulia, inkivääriä, raejuustoa, salaattijuustokuutioita ja kastikkeeksi pari tee lusikallista vs jogurttikastiketta. Niin ja kanaa, kalkkunaa tai esim. lohta joku 100g päivässä. Ja sit Nutriletteja kanaa yleensä, johon tippa maitoa/kermaa ja chilikastiketta.
Aamulla kahvi kermalla ja joskus teetä. Keittetyjä kanamunia/ kokkelia oon myös vetänyt.
Eli jonkinlaiseen ketoosiinhan täs niinku pyritään.
Makeista Nutri juomista, esim. suklaa on vähän ristiriitaiset fiilikset. En niitä mielelläni juo, kun ne sokerit ei tee mulle hyvää. Mulla alkaa niskaa särkeen, kun syön makeita ja sokerit pomppii ylös ja sitten romahtaa ja tulee tosi huono olo. Joten vältän niitä.
Mut kun ne on hyviä, jos on liikenteessä, eikä pysty noita pusseja ottaan. Miksei ole suolaisia juotavia Nutreja kysyn vaan?
Eli homma jatkuu, vielä kk aikaa ja joku 7-9 kg pitäs pudottaa, saas nähdä?
Olin tänään myös hammaslääkärissä tarkastuksessa ja reikiä nolla, joka on TODELLA IHANA JA YLLÄTTÄVÄ UUTINEN. Sillä syöpähoitojen jälkeen hampaat romahtivat, eivätkä hyvät kyllä olleet ennen sitäkään, joten..:-)
Rahat riittivät myös vihdoin käydä jäsenkorjaajalla, ihanalla Arja ystävälläin, joka taiko mut taas työkuntoon, et jaksaa. Ei o tarvinnu särkylääkkeitä sen jälkeen, vaik sitä ennen söin niitä jatkuvasti.
Ylihuomiseks oon myös varannut itselleni jalkahoidon jee.
Tulevalla saikulla meen käymään Hesassa bestiksellä, joka saa taikoo mulle uuden tukan ja päästään oleen taas sohvaperunoita.
Sit vaan laihdutaan ja tehdään töitä ja keväällä meen sit naaman täyttöliftausta kokeileen.
Ripsetkin on kasvaneet jo hieman takaisin, joten en jää ihan ripsettömäksi kuitenkaan.
En siis todellakaan suosittele ripsien pidennyksiä kenellekään. Mulla ne ainakin tuhosi omatkin ripset !!
Uus imurikin saapui postissa tänään. Mika pääsee imuroimaan 2kk tauon jälkeen, siistii!
Ja Mika voi kans paremmin, pahimmat masikset on taas onneks takana.
Kevättä ja jäkiksen MM- kisoja kohti, ihanaa!
sunnuntai 30. joulukuuta 2018
Nutrilettia ja kaalia
3 päivä menossa Nutrausta. Eilen vedin vielä loput salaatit, missä oli fetaa ja kalkkunaa.
Tänään alko sit nutraus kunnolla. Keitettyä kukkis ja ruusukaalia oon vetänyt lisäks, sekä 3 keitettyä kananmunaa. Tuntuu, että nälkä on kokoajan.
Suoli meni samantien tukkoon, kun tän alotin. Ei meinaa tulla mitään Levolacista huolimatta.
Ja kusetuksen määrä on ilmiömäinen, lähtee varmaan 5kg pelkkää nestettä heti.
Mut kyl ne siitä tasottuu.
Jos muistan niin huomenaamuna vois käydä vaakassa kattoon ekojen päivien vaikutuksen ja saada siitä lisätsemppiä ( toivottavasti) ja sen jälkeen punnita vaan maanantaisin.
Liityin facessa karkittomuushaasteeseen, että kuinka monta tykkäystä, niin sen verta päiviä oon ilman karkkia. Ajankohta oli nyt hyvä, kun en muutenkaan pariin kk sitä voisi syödä.
Pitkästä duuniputkesta on jäljellä enää 2 pitkää, ja sit alkaa helpottaan. Toisaalta sit on taas enempi aikaa miettiä syömistä. No uutta ja toivottavasti valoisampaa uutta vuotta kohti silti mennään <3
Tänään alko sit nutraus kunnolla. Keitettyä kukkis ja ruusukaalia oon vetänyt lisäks, sekä 3 keitettyä kananmunaa. Tuntuu, että nälkä on kokoajan.
Suoli meni samantien tukkoon, kun tän alotin. Ei meinaa tulla mitään Levolacista huolimatta.
Ja kusetuksen määrä on ilmiömäinen, lähtee varmaan 5kg pelkkää nestettä heti.
Mut kyl ne siitä tasottuu.
Jos muistan niin huomenaamuna vois käydä vaakassa kattoon ekojen päivien vaikutuksen ja saada siitä lisätsemppiä ( toivottavasti) ja sen jälkeen punnita vaan maanantaisin.
Liityin facessa karkittomuushaasteeseen, että kuinka monta tykkäystä, niin sen verta päiviä oon ilman karkkia. Ajankohta oli nyt hyvä, kun en muutenkaan pariin kk sitä voisi syödä.
Pitkästä duuniputkesta on jäljellä enää 2 pitkää, ja sit alkaa helpottaan. Toisaalta sit on taas enempi aikaa miettiä syömistä. No uutta ja toivottavasti valoisampaa uutta vuotta kohti silti mennään <3
tiistai 25. joulukuuta 2018
Tasasen tappavaa
No joo ainakin stressi ja tupakanhimo lähti ainakin hetkeks yhdistetyn örveltämis/ lepo viikon aikana.
Mut tässä sitä uutta hankitaan 7 töitä kohta takana ja sama rupeama edessä vielä.
Toistaiseksi ihan ok, vaikkakin juuri toista pitkää päivää oon näin jouluna tekemässä peräjälkeen.
No se töistä röistä. Kotonakin on suht rauhallista, eikä oo nyt desipelitkään nousseet kummallakaan.
Joulu on alkanu oleen jo vähä sellasta pakkopullaa, ehkä myös sen takia, kun oon aina just sillon töissä sikana, tosin vapaaehtoisesti. et perheelliset saa juhlia.
Meikä sit jussina ilottelee joulun edestä.
Lootat ja kinkut vedettiin naamariin aaton aattona, kun oli vaan aamuvuoro, siinä se oli Joulu.
Ja Mikalla meni tietysti heti maha sekaisin, ei kuulemma sovi hänelle lootat ei.
Dietilläkin pitäs olla, mut oo ny sit jouluna höh. Oonkin ratkassu asian niin, et ny pyrin oleen vaan lihomatta lisää. Ja Pe alotan Nutriletit, lisänä kanamunaa, raejuustoa ja kukkakaalia.
3 vko ehtisin sitä ennen RT:n aikaa. Tavote siihen mennessä -9kg vähempikin käy.
Luulen et mani-asiatkin taidan näillä ylitöillä saada suht kuntoon, vaikka tilanne näyttikin marraskuussa vielä toivottomalta.
Pitäs vaan uskoa, et aina mä selviin kaikesta. Oon sen verta yritteliäs ja jopa kekseliäs totetuttaan selviytymis suunnitelmia. Ja kyl toi yläkertakin mua auttaa ja opastaa.
Ei täs ny sen ihmeempiä. Yritän selvitä tästä työputkesta päivä kerrallaan. Ja vielä tammikuussakin haalia ylitöitä, ennen tuota 5.2, jolloin jos kaikki onnistuu, niin joudun oleen pari viikkoa saikulla.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja joskus MM kisoissa olisin jo huomattavasti kevyempi.
Sitä ja kesää kohti <3 Olen toiveikas.
Olisi niin mahtavaa olla alle 100kg ennen kun on 100 vuotias, että saisi hetken vielä nauttia keveämmästä kehosta, ilman väistämättä saapuvaa vanhuuden taakkaa, jota en vielä suostu ottamaan vastaan, vaikka se eläkeikäkin nurkan takan kurkistelee. Hus pois siitä, ei oo varaa jäädä ikinä :-)
Mut tässä sitä uutta hankitaan 7 töitä kohta takana ja sama rupeama edessä vielä.
Toistaiseksi ihan ok, vaikkakin juuri toista pitkää päivää oon näin jouluna tekemässä peräjälkeen.
No se töistä röistä. Kotonakin on suht rauhallista, eikä oo nyt desipelitkään nousseet kummallakaan.
Joulu on alkanu oleen jo vähä sellasta pakkopullaa, ehkä myös sen takia, kun oon aina just sillon töissä sikana, tosin vapaaehtoisesti. et perheelliset saa juhlia.
Meikä sit jussina ilottelee joulun edestä.
Lootat ja kinkut vedettiin naamariin aaton aattona, kun oli vaan aamuvuoro, siinä se oli Joulu.
Ja Mikalla meni tietysti heti maha sekaisin, ei kuulemma sovi hänelle lootat ei.
Dietilläkin pitäs olla, mut oo ny sit jouluna höh. Oonkin ratkassu asian niin, et ny pyrin oleen vaan lihomatta lisää. Ja Pe alotan Nutriletit, lisänä kanamunaa, raejuustoa ja kukkakaalia.
3 vko ehtisin sitä ennen RT:n aikaa. Tavote siihen mennessä -9kg vähempikin käy.
Luulen et mani-asiatkin taidan näillä ylitöillä saada suht kuntoon, vaikka tilanne näyttikin marraskuussa vielä toivottomalta.
Pitäs vaan uskoa, et aina mä selviin kaikesta. Oon sen verta yritteliäs ja jopa kekseliäs totetuttaan selviytymis suunnitelmia. Ja kyl toi yläkertakin mua auttaa ja opastaa.
Ei täs ny sen ihmeempiä. Yritän selvitä tästä työputkesta päivä kerrallaan. Ja vielä tammikuussakin haalia ylitöitä, ennen tuota 5.2, jolloin jos kaikki onnistuu, niin joudun oleen pari viikkoa saikulla.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja joskus MM kisoissa olisin jo huomattavasti kevyempi.
Sitä ja kesää kohti <3 Olen toiveikas.
Olisi niin mahtavaa olla alle 100kg ennen kun on 100 vuotias, että saisi hetken vielä nauttia keveämmästä kehosta, ilman väistämättä saapuvaa vanhuuden taakkaa, jota en vielä suostu ottamaan vastaan, vaikka se eläkeikäkin nurkan takan kurkistelee. Hus pois siitä, ei oo varaa jäädä ikinä :-)
lauantai 8. joulukuuta 2018
Alkon kuvat silmissä
Vielä 5 työpäivää ja pääsee relaan, nyt on nollattava lanttu kunnolla, eli viiniä käkättimeen huolella.
Jo etukäteen murehdin pöljänä, mikä jälkiolo siitä taas tulee ja tuleeko kohellettua mitään?
Mut ei auta stressi on niin valtava, eikä tätä muuten osaa poistaa, kun vetämällä kannat kattoon.
Sama on Mikalla hermo piukalla ja otetaan yhteen vähän väliä mitä pienimmistäkin asioista.
Se on tää 2kk maaginen raja ilman alkoa nykyään oon huomannut.
Sitten alkaa oleen taas niin valmis kestään sen kankkusen mikä siitä eittämättä seuraa, kunhan vain ensin saa pari päivää relata. Olla hetken olematta tehokas ja joutua pitämään kaikkia lankoja käsissään, sekä tasapainoilla työn ja vapaa-ajan suhteen.
Nyt oon todella vetänyt itseni piippuun töitten suhteen. Vielä 5pv , joista 2 pitkää, jonka jälkeen viikko vapaata. Ja takana on 8 työpäivää, joista 3 oli pitkää. Joten ny alkaa kyllä piisaan.
Ollaan ukon kaa varmaankin ihan kahdestaan vaan kotosalla. Ja vaan naatitaan toistemme seurasta ja siitä, että saa vaan olla ja tehdä just sitä mitä tahtoo.
Eikä juhlafiilistä vähennä yhtään se, että sattuu oleen aika jääkiekon EHT jouluturnaukseen, joka alkaa to Suomi-Tsekki la Ruotsi ja su Venäjää vastaan jeeee!
Kunhan saa ton nollamisen suoritettua, niin sit vaan kattellaan leffoja ja syödään ja nautitaan toistemme ja kisujen seurasta.
Meikä järjestää aina niin, että toipumiseen jää aikaa tarpeeksi ja niin on nytkin.
Ei onnistuisi enää niinkuin nuorempana, mennä seuraavana päivänä töihin, kun on ottanut.
Ei missään nimessä!!Pitää olla vähintään 3pv vapaata sen jälkeen, jotain oon oppinut :-)
Tänää kävin puntarilla ja oon laihtunut n. 3kg huomaamattani.
Ei oo ees tehnyt mieli ruokaa, kun oon töis vaan pistänyt meneen.
Tämmösiä tänään jaksaa jaksaa......
Jo etukäteen murehdin pöljänä, mikä jälkiolo siitä taas tulee ja tuleeko kohellettua mitään?
Mut ei auta stressi on niin valtava, eikä tätä muuten osaa poistaa, kun vetämällä kannat kattoon.
Sama on Mikalla hermo piukalla ja otetaan yhteen vähän väliä mitä pienimmistäkin asioista.
Se on tää 2kk maaginen raja ilman alkoa nykyään oon huomannut.
Sitten alkaa oleen taas niin valmis kestään sen kankkusen mikä siitä eittämättä seuraa, kunhan vain ensin saa pari päivää relata. Olla hetken olematta tehokas ja joutua pitämään kaikkia lankoja käsissään, sekä tasapainoilla työn ja vapaa-ajan suhteen.
Nyt oon todella vetänyt itseni piippuun töitten suhteen. Vielä 5pv , joista 2 pitkää, jonka jälkeen viikko vapaata. Ja takana on 8 työpäivää, joista 3 oli pitkää. Joten ny alkaa kyllä piisaan.
Ollaan ukon kaa varmaankin ihan kahdestaan vaan kotosalla. Ja vaan naatitaan toistemme seurasta ja siitä, että saa vaan olla ja tehdä just sitä mitä tahtoo.
Eikä juhlafiilistä vähennä yhtään se, että sattuu oleen aika jääkiekon EHT jouluturnaukseen, joka alkaa to Suomi-Tsekki la Ruotsi ja su Venäjää vastaan jeeee!
Kunhan saa ton nollamisen suoritettua, niin sit vaan kattellaan leffoja ja syödään ja nautitaan toistemme ja kisujen seurasta.
Meikä järjestää aina niin, että toipumiseen jää aikaa tarpeeksi ja niin on nytkin.
Ei onnistuisi enää niinkuin nuorempana, mennä seuraavana päivänä töihin, kun on ottanut.
Ei missään nimessä!!Pitää olla vähintään 3pv vapaata sen jälkeen, jotain oon oppinut :-)
Tänää kävin puntarilla ja oon laihtunut n. 3kg huomaamattani.
Ei oo ees tehnyt mieli ruokaa, kun oon töis vaan pistänyt meneen.
Tämmösiä tänään jaksaa jaksaa......
perjantai 30. marraskuuta 2018
Musta marraskuu
Jo on ollut alavireistä taas koko marraskuu ja niinhän sitä sanotaan, että ennen auringon nousua on synkin pimeys. Siltä musta tuntuu, sillä nyt on mennyt huomattavasti paremmilla fiiliksillä jo muutaman päivän. Koko viime viikko oli totaalisen vaikea noin henkisesti.
Ensinnäkin otan osumaa tietysti aina siipan masiksen ollessaan pahimmillaan tähän aikaan vuodesta ja tuntuu, et mullakin on alkanut oleen tää marraskuu vaikeempaa aikaa, kun aina on pimeetä ja jotenkin niin ankeeta.
Ja raha-asiat on aina vielä enempi kartalla, kun talvi alkaa ja pitää alkaa lämmittään.Joulun tulokin aiheuttaa stressiä. Pitäs tehdä sitä ja tätä, vaik ei ehdi ees joulua viettään. :-)
Joo vime viikon vaikeuden huomasi erityisesti siitä, että jo hetken vaivannut vastenmielisyys iltavuoroon töihin lähtemiseen, oikein korostui viime viikolla.
Ahdisti niin, että vedin jopa muutaman tupakan, vaikken yleensä sitä selvinpäin harrasta.
Ja taisi olla samoihin aikoihin viime vuonna, kun oli sama fiilis.
Jotenkin tiedostan, että tää vastenmielisyys iltavuoroon lähtöön liittyy varmaan vuoteen 2003-2005, kun aloin tunteen vaikeutta lähtee duuniin sen aikaiseen työhöni ravintolaan. Tunsin usein pelkoa iltavuoroja kohtaan, koska portsarit oli poistettu ovilta ja saatiin yksin tapella humalaisten kanssa saamatta heitä ulos ravintolasta ja poliisia piti välttää soittamasta paikalle, koska ravintola olisi saanut merkinnän.
Ei ollut mukavaa, kun lopetit asukkaalta tarjoilun, niin hän ei lähtenyt ulos, vaan alkoi huutamaan ja haukkumaan huoraksi ja läskiksi ym..ja vielä hänen kaverinsa hakivat hänelle lisää juotavaa salaa.
Ei myöskään ollut mukavia kokemuksia, kun sua ajetaan baarijakkaran kanssa takaa, tai asiakas hakee kotoaan sapelin ja tulee takaisin sen kanssa sinua uhkailemaan.
Voin töissä silloin niin huonosti, että se iltavuoroihin lähteminen ahdistaa varmaankin sitä kautta edelleen, varsinkin näin pimeään aikaan, vaikka työympäristö on ihan eri.
Päätin yrittää jotenkin nousta tästä henkisestä väsymystilasta ylös ja aloin väkisin treenaan pikkutreenejä käsipainoilla ja ilmapyöräilyllä, sekä tehdä pieniä lenkkejä mettässä sauvojen kanssa. Yritän muuttaa ajatuksiani pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan ja ajatella, että nämä ahdistus tunteetkin, on vain tunteita, jotka menee ohi, niitä tulee ja menee.
Tarkoitus on yrittää ymmärtää, mitä tunteen on tarkoitus kertoa minulle ja tehdä sitä kautta muutoksia elämääni asioihin, mitkä ei toimi enää. Eli teen itseni kanssa paljon töitä ajatustasolla.
Yritän myös olla itseäni ja tuntemuksiani kohtaan ymmärtäväisempi ja anteeksi antavampi.
Yritän totetuttaa käytännössä sitä, että jos paras kaverisi tuntisi samoja fiiliksiä, kuin itse nyt, ja näkisit hänen moittivan itseään, niin paljon kuin itse teet.
Niin minkä neuvon antaisit hänelle?
Sillä itseään pitäisi kohdella juuri niin kuin Bestistään.
Myötätuntoisesti ja empaattisesti ja suurella rakkaudella.
Olen myös tehnyt energiahoitoja itselleni, sekä jälleen kerran parantanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan.
Jättäen huonot hiilarit ja jatkuvan karkin ja makeen syönnin pois. Vetelinhän tos pitkin syksyä ravinnoksi nuudeleita himona ja niissä ei oo kyllä mitään ravintoaineita.
On täs sekin taustalla, että sain leikkkausajan helmikuulle ja pitäs se 8% pudottaa painoo ennen sitä.
No vielä en ala mitenkään hötkyileen sen kanssa, vaan alotan täysteholla, kunhan pidän ensin viikon vp töistä, ennen joulu ja uusvuosi työputken aloittamissa.
Teen duunia kahdessa paikassa kaikki pyhät putkeen, jospa niillä sais sit sen öljylaskun maksettua tammikuussa, niin vois hengittää.
Eilen oli 1 ainut vp ja sillonkin kävin Espoossa, missä mun kaveri massas auton pohjan niin, ettei alkais ruostuun pahemmin. Keväällä sitten uudestaan.
Kuulemma 4 kertaa kannattaa tehdä. että saadaan pitävä pinta.
Sit himaan saunaan ja loppuilta lepoa tv:tä ja suklaata.
Tuli hirveä päänsärky suklaan syönnistä ja katumus.
Tänään iltaan töihin, jospa jakasais hieman edes laittaa joulukoristeita, kun ei oikein oo tota aikaa sit enää ennen joulua.
Tänään hyvä fiilis, vaik aamu alkoikin pienellä riidalla ja itkulla, kun olis ollut ainoo aamu 2 viikkoon, kun olis voinu nukkuu pidempään, mutta ukko herätti kolisemalla keittiössä ja kissa huusi ruokaa ja huusi silti vaikka sai ruokaakin.
Sillä on joku ihme kausi menossa, huutaa ja mouruaa kaikki aamut ihan hulluna.
Yritin aikani tunkea epätoivoisena tulppia korviini, ja sit kun ei auttanut, niin ryntäsin myrskyn merkkinä vessaan. Ukko ei ensin uskaltanut puhua mulle mitään ja sitten kun vihdoin kysyi, miksi olen niin hiljaa, niin annoin tulla.
No ukkohan sitä ei tietenkään osannut ottaa niin, että olisi vaan ollut myötätuntoinen, että koin niin ja on työstressi. Ja siitä saatiin sitten 5 minutin katastrofi aikaiseksi.
Nyt oli kuulemma sitten koko päivä pilalla.
Kokeilin sitten nousta 3 vuotiaan tasolta takaisin aikuisen ihmisen pöksyihin ja pyysin ukkoa tuleen sopimaan ja niinpä 5 minutin ja pikku itkupotkuraivareitten jälkeen jo sovittiin ja pussattiin sovinnon merkiksi
Aamulla oli jälleen mahdollisuus alkaa alusta upeasti.
Elämä on :-) Kohti uusia pettymyksiä eiks jeeeeeeeeeeeee <3
Ensinnäkin otan osumaa tietysti aina siipan masiksen ollessaan pahimmillaan tähän aikaan vuodesta ja tuntuu, et mullakin on alkanut oleen tää marraskuu vaikeempaa aikaa, kun aina on pimeetä ja jotenkin niin ankeeta.
Ja raha-asiat on aina vielä enempi kartalla, kun talvi alkaa ja pitää alkaa lämmittään.Joulun tulokin aiheuttaa stressiä. Pitäs tehdä sitä ja tätä, vaik ei ehdi ees joulua viettään. :-)
Joo vime viikon vaikeuden huomasi erityisesti siitä, että jo hetken vaivannut vastenmielisyys iltavuoroon töihin lähtemiseen, oikein korostui viime viikolla.
Ahdisti niin, että vedin jopa muutaman tupakan, vaikken yleensä sitä selvinpäin harrasta.
Ja taisi olla samoihin aikoihin viime vuonna, kun oli sama fiilis.
Jotenkin tiedostan, että tää vastenmielisyys iltavuoroon lähtöön liittyy varmaan vuoteen 2003-2005, kun aloin tunteen vaikeutta lähtee duuniin sen aikaiseen työhöni ravintolaan. Tunsin usein pelkoa iltavuoroja kohtaan, koska portsarit oli poistettu ovilta ja saatiin yksin tapella humalaisten kanssa saamatta heitä ulos ravintolasta ja poliisia piti välttää soittamasta paikalle, koska ravintola olisi saanut merkinnän.
Ei ollut mukavaa, kun lopetit asukkaalta tarjoilun, niin hän ei lähtenyt ulos, vaan alkoi huutamaan ja haukkumaan huoraksi ja läskiksi ym..ja vielä hänen kaverinsa hakivat hänelle lisää juotavaa salaa.
Ei myöskään ollut mukavia kokemuksia, kun sua ajetaan baarijakkaran kanssa takaa, tai asiakas hakee kotoaan sapelin ja tulee takaisin sen kanssa sinua uhkailemaan.
Voin töissä silloin niin huonosti, että se iltavuoroihin lähteminen ahdistaa varmaankin sitä kautta edelleen, varsinkin näin pimeään aikaan, vaikka työympäristö on ihan eri.
Päätin yrittää jotenkin nousta tästä henkisestä väsymystilasta ylös ja aloin väkisin treenaan pikkutreenejä käsipainoilla ja ilmapyöräilyllä, sekä tehdä pieniä lenkkejä mettässä sauvojen kanssa. Yritän muuttaa ajatuksiani pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan ja ajatella, että nämä ahdistus tunteetkin, on vain tunteita, jotka menee ohi, niitä tulee ja menee.
Tarkoitus on yrittää ymmärtää, mitä tunteen on tarkoitus kertoa minulle ja tehdä sitä kautta muutoksia elämääni asioihin, mitkä ei toimi enää. Eli teen itseni kanssa paljon töitä ajatustasolla.
Yritän myös olla itseäni ja tuntemuksiani kohtaan ymmärtäväisempi ja anteeksi antavampi.
Yritän totetuttaa käytännössä sitä, että jos paras kaverisi tuntisi samoja fiiliksiä, kuin itse nyt, ja näkisit hänen moittivan itseään, niin paljon kuin itse teet.
Niin minkä neuvon antaisit hänelle?
Sillä itseään pitäisi kohdella juuri niin kuin Bestistään.
Myötätuntoisesti ja empaattisesti ja suurella rakkaudella.
Olen myös tehnyt energiahoitoja itselleni, sekä jälleen kerran parantanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan.
Jättäen huonot hiilarit ja jatkuvan karkin ja makeen syönnin pois. Vetelinhän tos pitkin syksyä ravinnoksi nuudeleita himona ja niissä ei oo kyllä mitään ravintoaineita.
On täs sekin taustalla, että sain leikkkausajan helmikuulle ja pitäs se 8% pudottaa painoo ennen sitä.
No vielä en ala mitenkään hötkyileen sen kanssa, vaan alotan täysteholla, kunhan pidän ensin viikon vp töistä, ennen joulu ja uusvuosi työputken aloittamissa.
Teen duunia kahdessa paikassa kaikki pyhät putkeen, jospa niillä sais sit sen öljylaskun maksettua tammikuussa, niin vois hengittää.
Eilen oli 1 ainut vp ja sillonkin kävin Espoossa, missä mun kaveri massas auton pohjan niin, ettei alkais ruostuun pahemmin. Keväällä sitten uudestaan.
Kuulemma 4 kertaa kannattaa tehdä. että saadaan pitävä pinta.
Sit himaan saunaan ja loppuilta lepoa tv:tä ja suklaata.
Tuli hirveä päänsärky suklaan syönnistä ja katumus.
Tänään iltaan töihin, jospa jakasais hieman edes laittaa joulukoristeita, kun ei oikein oo tota aikaa sit enää ennen joulua.
Tänään hyvä fiilis, vaik aamu alkoikin pienellä riidalla ja itkulla, kun olis ollut ainoo aamu 2 viikkoon, kun olis voinu nukkuu pidempään, mutta ukko herätti kolisemalla keittiössä ja kissa huusi ruokaa ja huusi silti vaikka sai ruokaakin.
Sillä on joku ihme kausi menossa, huutaa ja mouruaa kaikki aamut ihan hulluna.
Yritin aikani tunkea epätoivoisena tulppia korviini, ja sit kun ei auttanut, niin ryntäsin myrskyn merkkinä vessaan. Ukko ei ensin uskaltanut puhua mulle mitään ja sitten kun vihdoin kysyi, miksi olen niin hiljaa, niin annoin tulla.
No ukkohan sitä ei tietenkään osannut ottaa niin, että olisi vaan ollut myötätuntoinen, että koin niin ja on työstressi. Ja siitä saatiin sitten 5 minutin katastrofi aikaiseksi.
Nyt oli kuulemma sitten koko päivä pilalla.
Kokeilin sitten nousta 3 vuotiaan tasolta takaisin aikuisen ihmisen pöksyihin ja pyysin ukkoa tuleen sopimaan ja niinpä 5 minutin ja pikku itkupotkuraivareitten jälkeen jo sovittiin ja pussattiin sovinnon merkiksi
Aamulla oli jälleen mahdollisuus alkaa alusta upeasti.
Elämä on :-) Kohti uusia pettymyksiä eiks jeeeeeeeeeeeee <3
tiistai 20. marraskuuta 2018
Raha ei tuo onnellisuutta, mutta kyllä se helpottas!!!
Flunssa on kestäny jo kohta 2vkoa ja Mika tietty sai sen myös.
Ite oon ollu töissä jo viikonlopun pitkissä, nyt onneks 2vp.
Kyllä on sitkeessä nuha ja yskä. Kuumetta ei ole ollut ollenkaan.
Täällä me yskitään kilpaa ja ollaan kuin keuhkotautisten kesäleirillä.
Eilen oli Eemelin pallien poisto. Oli tarkotus samalla rokottaa ja siruttaa kummatkin, mut ne oli pakko perua, kun ei kertakaikkiaan riitä rahat. Tehdään ne sit parin kk päästä, kun on Miinan leikkaus, ellei jotain kampanjaa oo sitä ennen missä saisi halvemmalla. Kaikki sujui hyvin ja toipuminen näyttää olevan hyvällä mallilla, sellanen ryske kuuluu yläkerrasta, kun leikkivät siellä.
Eilen kun Eemeli heräili, niin vaik oli ihan pökissä, niin kiipes tai yritti kaikkialle, missä mä olin.
Lopulta keskeytin kaikki hommani ja makasin sängyssä tv:n ääressä kissa rinnan päällä peiton alla.
Joo tosta rahanpaskasta sen verta, et on taas joutunu niin miettiin, et miten tän elämän oikeen selviää.
Kun vaikka teen ylitöitä, niin paljon, et tienaan melkein tuplat normityölaiseen verrattuna.
Niin silti mun rahat ei riitä kaikkiin laskuihin ja jo ennen tilipäivää joudun joka kerta nykyään kayttään juuri lyhentämäni erät luottokorteistakin jälleen nollille.
Joten vaikka kuinka epätoivoisesti yritän saada taloutta tasapapainoon, et sais jonkinlaisen hätävaraston pysymään esim. luottokortilla, niin siitä ei vaan tule kerta kaikkiaan mitään.
Tää on kyllä hyvin ahdistavaa. Enkä todellakaan ole ainoa.
Ja nyt heti alan ajatteleen niitä kaikki muita, joilla on paljon huonommin asiat ja että oikeastaan pitäisi olla tyytyväinen, kun on vielä asunto ja ruokaa ym. mut eihän sille voi mitään, et ahdistaa joka tilipäivä viimeistään, et miten selviää kaikesta.
Se oma napa, joka kuitenkin tulee aina ensin.
Sit oon miettinyt, et kuinka kauan ihminen jaksaa painaa ylitöitä jatkuvalla sykkeellä, ilman et tulee se born autti? Nimittäin välillä on oloja ettei millään jaksaisi lähteä duuniin tai tehdä mitään muutakaan, joka ei ole kyllä luontaista mua muulloin kuin karapulassa.
Ja nyt ei oo viinaa nähtykään muutamaan kk. Joten hieman pelottaa, että entä jos tulee stoppi, enkä enää pystykään pitään raameja kasassa, vaan kaikki romahtaa?
Tää maalla asuminen "omassa talossa" on niiiiiiin tärkeetä meidän kummankin henkiselle hyvinvoinnille. Kumpikaan ei halua minnekään asuun missä on paljon ihmisiä. Ahdistaa ajatuskin,
No tosin tähän hetkeen pakkaantui ylim laskuja ihan sikapaljon ja osin ihan itse olen ne aiheuttanut, kun sitä "tarvitsee" kaikkee.
Esim. kissat maksoi, niiden ruokaan ja hiekkaan menee uskomattoman paljon rahaa. Lisäksi piti ostaa pari uutta pissakoppia, kissankoppa ja kiipeilypuu, mihin raapia kynsiään.
Sit oli vitamiinit loppu ja niistä tuli iso lasku, kun tilasin kerralla kaikkee Hyvinvoinnin tavaratalosta.
Terveyteen liittyvistä käynneistä tuli joku 6 lääkärinlaskua peräjälkeen. Mun PHKS 2 käyntiä. ja Hauhon tk:n hammashygienisti.
Rinnan patista lääkärissä käynti ja Mikan pari hammaslekua, siis huh huh.
Tottakai juuri nyt oli sit töissä myös kenkäesittelijä, jonka olin sinne itse toivonut, kun kengät on niin kuluneet, että hankaavat ja ne on kuitenkin tosi tärkeet jaksamisen kannalta.
Tilasin samalla kahdet kengät, koska en yleensä saa kaupoista ikinä sopivia, kun koko on 42-43. Joten 170e niihin, saan onneks maksaa ne veronpalautuksista, joita tuleekin runsaat 150e.
Niin ja sit puhelimethan jouduttiin juuri vaihtamaan, kun Nordea lopetti sovelluksen niissä puhelimissa, mitkä meillä oli. Ihan perseestä, et ensin pakotetaan paperiversiosta mobiiliin ja sit kun otat sovelluksen, niin menee pari kk ja sovellus lopetetaan siinä puhelimessa :-(
Ja vähän aika sittenhän me jouduttiin uusiin myös tietokone ja tv , jotka hajos ja niiden osaria on vielä jäljellä.
Pölynimurikin hajos viikko sitten, mut saatiin onneks työkaverilta vanha imuri, jolla toivottavasti pärjää niin kauan, kun on rahaa ostaa parempi.
Sit sain mun 570e ylinopeus- sakon soviteltua 50kk.Olin aatellut, et sitä ei tarvitsisi miettiä vielä tän vuoden puolella. Olin nimittäin netistä lukenut, että monella menee puolikin vuotta, ennenkuin tulee eka muistutus, että sitä aletaan vaatiin, niin ei!!!Mullahan tietty meni vaaan 2vkoa eräpäivästä ja heti tuli ukaasi, että maksakaa tai!!!.. Kun fiksusti olin ajatellut, et puolessa vuodessa olisin sen valmiiksi säästänyt. Mut eipä tietenkään.Mikään ei mene niinkuin toivoisi.
Ylimääräisiä makusuja on ollu myös kiinteistöverot näin syksyllä kahdessa erässä. Sähkölasku ja sähkönsiirto nousi tuplaten viimekuusta. Talvi on paljon kalliimpi elää kaikin tavoin.
Öljylaskun sain siirtyy tammikuulle, mut sielä odottaakin sitten 1200e lasku.
Eli onneks on ylitöitä ja yleensä töitä, kunhan vaan työkunto pysyis.
Ite oon ollu töissä jo viikonlopun pitkissä, nyt onneks 2vp.
Kyllä on sitkeessä nuha ja yskä. Kuumetta ei ole ollut ollenkaan.
Täällä me yskitään kilpaa ja ollaan kuin keuhkotautisten kesäleirillä.
Eilen oli Eemelin pallien poisto. Oli tarkotus samalla rokottaa ja siruttaa kummatkin, mut ne oli pakko perua, kun ei kertakaikkiaan riitä rahat. Tehdään ne sit parin kk päästä, kun on Miinan leikkaus, ellei jotain kampanjaa oo sitä ennen missä saisi halvemmalla. Kaikki sujui hyvin ja toipuminen näyttää olevan hyvällä mallilla, sellanen ryske kuuluu yläkerrasta, kun leikkivät siellä.
Eilen kun Eemeli heräili, niin vaik oli ihan pökissä, niin kiipes tai yritti kaikkialle, missä mä olin.
Lopulta keskeytin kaikki hommani ja makasin sängyssä tv:n ääressä kissa rinnan päällä peiton alla.
Joo tosta rahanpaskasta sen verta, et on taas joutunu niin miettiin, et miten tän elämän oikeen selviää.
Kun vaikka teen ylitöitä, niin paljon, et tienaan melkein tuplat normityölaiseen verrattuna.
Niin silti mun rahat ei riitä kaikkiin laskuihin ja jo ennen tilipäivää joudun joka kerta nykyään kayttään juuri lyhentämäni erät luottokorteistakin jälleen nollille.
Joten vaikka kuinka epätoivoisesti yritän saada taloutta tasapapainoon, et sais jonkinlaisen hätävaraston pysymään esim. luottokortilla, niin siitä ei vaan tule kerta kaikkiaan mitään.
Tää on kyllä hyvin ahdistavaa. Enkä todellakaan ole ainoa.
Ja nyt heti alan ajatteleen niitä kaikki muita, joilla on paljon huonommin asiat ja että oikeastaan pitäisi olla tyytyväinen, kun on vielä asunto ja ruokaa ym. mut eihän sille voi mitään, et ahdistaa joka tilipäivä viimeistään, et miten selviää kaikesta.
Se oma napa, joka kuitenkin tulee aina ensin.
Sit oon miettinyt, et kuinka kauan ihminen jaksaa painaa ylitöitä jatkuvalla sykkeellä, ilman et tulee se born autti? Nimittäin välillä on oloja ettei millään jaksaisi lähteä duuniin tai tehdä mitään muutakaan, joka ei ole kyllä luontaista mua muulloin kuin karapulassa.
Ja nyt ei oo viinaa nähtykään muutamaan kk. Joten hieman pelottaa, että entä jos tulee stoppi, enkä enää pystykään pitään raameja kasassa, vaan kaikki romahtaa?
Tää maalla asuminen "omassa talossa" on niiiiiiin tärkeetä meidän kummankin henkiselle hyvinvoinnille. Kumpikaan ei halua minnekään asuun missä on paljon ihmisiä. Ahdistaa ajatuskin,
No tosin tähän hetkeen pakkaantui ylim laskuja ihan sikapaljon ja osin ihan itse olen ne aiheuttanut, kun sitä "tarvitsee" kaikkee.
Esim. kissat maksoi, niiden ruokaan ja hiekkaan menee uskomattoman paljon rahaa. Lisäksi piti ostaa pari uutta pissakoppia, kissankoppa ja kiipeilypuu, mihin raapia kynsiään.
Sit oli vitamiinit loppu ja niistä tuli iso lasku, kun tilasin kerralla kaikkee Hyvinvoinnin tavaratalosta.
Terveyteen liittyvistä käynneistä tuli joku 6 lääkärinlaskua peräjälkeen. Mun PHKS 2 käyntiä. ja Hauhon tk:n hammashygienisti.
Rinnan patista lääkärissä käynti ja Mikan pari hammaslekua, siis huh huh.
Tottakai juuri nyt oli sit töissä myös kenkäesittelijä, jonka olin sinne itse toivonut, kun kengät on niin kuluneet, että hankaavat ja ne on kuitenkin tosi tärkeet jaksamisen kannalta.
Tilasin samalla kahdet kengät, koska en yleensä saa kaupoista ikinä sopivia, kun koko on 42-43. Joten 170e niihin, saan onneks maksaa ne veronpalautuksista, joita tuleekin runsaat 150e.
Niin ja sit puhelimethan jouduttiin juuri vaihtamaan, kun Nordea lopetti sovelluksen niissä puhelimissa, mitkä meillä oli. Ihan perseestä, et ensin pakotetaan paperiversiosta mobiiliin ja sit kun otat sovelluksen, niin menee pari kk ja sovellus lopetetaan siinä puhelimessa :-(
Ja vähän aika sittenhän me jouduttiin uusiin myös tietokone ja tv , jotka hajos ja niiden osaria on vielä jäljellä.
Pölynimurikin hajos viikko sitten, mut saatiin onneks työkaverilta vanha imuri, jolla toivottavasti pärjää niin kauan, kun on rahaa ostaa parempi.
Sit sain mun 570e ylinopeus- sakon soviteltua 50kk.Olin aatellut, et sitä ei tarvitsisi miettiä vielä tän vuoden puolella. Olin nimittäin netistä lukenut, että monella menee puolikin vuotta, ennenkuin tulee eka muistutus, että sitä aletaan vaatiin, niin ei!!!Mullahan tietty meni vaaan 2vkoa eräpäivästä ja heti tuli ukaasi, että maksakaa tai!!!.. Kun fiksusti olin ajatellut, et puolessa vuodessa olisin sen valmiiksi säästänyt. Mut eipä tietenkään.Mikään ei mene niinkuin toivoisi.
Ylimääräisiä makusuja on ollu myös kiinteistöverot näin syksyllä kahdessa erässä. Sähkölasku ja sähkönsiirto nousi tuplaten viimekuusta. Talvi on paljon kalliimpi elää kaikin tavoin.
Öljylaskun sain siirtyy tammikuulle, mut sielä odottaakin sitten 1200e lasku.
Eli onneks on ylitöitä ja yleensä töitä, kunhan vaan työkunto pysyis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)