Eilen tosiaan treenit ja sitten hierojalle Musclefixiin 3 ja viimeinen kerta tällä erää.
Käsitteli noita mun issias kipupisteitä ja tulin tunti hoidon jälkeen todella kipeäksi niistä, särki sikana ja oli vaikea kävellä.
Illalla otin punanuttua niihin ja lepäsin koko illan, niin tänään parempi, jätän treenit väliin ja vain liikun normihommia ja hammasleku tänään.
Hieronnan jälkeen kävin 3 kaupassa ja söin Tasolounaassa, aterian, josta en jaksanut syödä kuin puolet.
Joskus ärsyttää kun toi pienempi mahani ei kestä syödä enempää. Seisovan pöydän jälkkärit kahvineenkin piti unohtaa, koska ei vaan mahdu kerralla.
Leivän voitelin ja pöllin mukaan ja söin sen päivä ateriana kotiin päästyäni 4 pintaan.
Sitten olikin se lääkäri Assissa puol 2 oli aika.
Olin siellä jo klo:13, ja tottakai ajat oli myöhässä, joten viihdytin itseäni sudokua pelaamalla, kunnes tuli varoitus, että akku vähissä ja piti laittaa säästöliekille.
Siinä meni mun ajankuluni, kaiken lisäks, sen Kankaanpään kuntoutuksen piti soittaa mulle klo:14 ja lekun aika oli niin myöhässä, että kuulutti mut sisään juuri klo:14.
No ei muuta kun puhelin äänettömälle.
Viivyin siellä ehkä 2 minuttia. Kyse oli tosiaan mahakivusta ja mahdollisesta tyrästä.
Hän kokeili vatsaani todeten, ettei näillä oireilla lähtisi leikkaamaan. Olin samoilla linjoilla, koska vatsa oli oksennustaudin jälkeen ollut parempi, eikä turvotusta, saati kipua ollut.
Pöljä minä muistin vasta kotona, että olisin siitä oksentamisesta voinut mainita, no myöhäistä.
Eli lopputulos, ei tehdä mitään. Kysyin, että entäs jos se vatsakipu ja turvotus palaa takaisin pahempana?
Niin lupasi laittaa sinne sellaisen tiedon, että puolen vuoden aikana jos jotain, niin voin soittaa suoraan kirraan uudelleen.
Olin ulkona 14:02 ja lähdin konkkaan autolleni, niin paljon sattui, ettei ole todellista.
NO puhelin soi ja sieltä kuntouksesta soitettiin.
Oli vaikea puhua, kun sattui ja oli hirveen kylmä tuuli ja meteli kun tallustelin autolle, mutta selvisin ja pääsin sisälle istumaan puhelun jatkuessa.
Kyseli muutaman kerran onko mulla mitään kysyttävää, eikä ollut ja hän kertoili, että pakata niinkuin lähtisi lomalle.
Puhelukin saatiin siis pidettyä. Joten onnellisena ajelin kotiin kaahaamalla,
Kipu oli edelleen kova lonkissa, mutta illan mittaan helpotti. Semmoinen päivä siis sitten eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti