Aamupalalle puoli 8 pintaan.
Ei ollut haaveilemaani munakokkelia ja pekonia, koska kuulemma ollaan kuntotumiskeskuksessa ja pyritään terveelliseen ruokaan. Jaahas..
Oli sitten keitettyjä munia, sämpylöitä, kahvia, mehua, kaurapuuroa tai maustamaton jogurtti ja siihen jotain siemensekoituksia.
Niitä sitten maistelin. En ottanut puuroa eilen, mutta ehkä tänään otan, jos on hyvä puuro, koska oli aika tylsä aamupala.
Sitten alkoi 9 tervetuloryhmä, jossa yleisiä asioita mm alkoholin käyttöä ei täällä suvaita siinä mielessä, että on kännissä, joten ajatukseni siitä, että jos karaokeiltana jotain olisi ottanut heittivät häränpyllyä ja eihän tuo ole aukikaan kuin 23 asti.
Saatan selvinpäin käydä hetken istumassa ja ehkä laulamassakin, katsotaan rohkenenko ja jaksanko.
Muut kuntoutujat täällä ovat varmaankin aika lailla ikäisiäni, mutta tuntuvat vanhemmilta ja tunnenkin itseni nuorisoksi heidän rinnallaan, ihan varmaan habitukseni ja luonteeni takia.
Mutta se ei siis millään lailla haittaa minua.
En edelleenkään sisäistä ikääni, vaan pukeudun ja hiukseni ja muutoinkin olemukseni on hieman räiskyvä, vaikka istuisin hiljaa paikoillani.
Sit mulla oli psykologi, jossa ensin ajattelin, että mitähän puhuttavaa mulla on 3 vartiksi, mutta kun kysyi mitä kuuluu ja mikä meininki, niin yllättäen tarvitsin heti nenäliinoja ja vuodatin koko elämäntarinani raiskauksineen, ylensyömisineen ja juomisineen.
Kerroin, että haluaisin hypnotisoitavaksi, jotta muistaisin hyväksikäytöt lapsuudesta ja hän kertoi että tekee EMDR hoitoa, joka on jotain siihen suuntaan, Mun pitää nyt tutkia netistä mitä se tarkalleen on? Ja vaikka kuinka olisin halunnut kokeilla sitä jo tällä jaksolla, niin kertoi, että se on mahdollista vasta seuraavalla jaksolla.
Sit oli henk. koht fyssarin aika, joka oli kanssa mielenkiintoista, näki polven virheasennon, jossa on alkavaa nivelrikkoa, niinkuin kädessäkin ja puhuttiin mun tavoitteista ja päätettiin, että tänään tehdään 6 minutin kävelytesti, jossa katsotaan, kuinka pitkän matkan ehdin käveleen siinä ajassa.
Ja myös puristus voima olisi tarkoitus katsoa.
Lounaan söin myös jossain välissä, enkä taaskaan jaksanut kaikkea, vaikka kuinka yritin ottaa vähän vaan.
Ulkoiluryhmään en jaksanut osallistua, vaan kävin lepäämässä sillä välin. Niinkuin kävin joka välissä selälleen edes 15 minuttia, niin taas jaksoi.
Sit oli vielä terapiakeittiö, missä ryhmänä keskusteltiin tavoitteista, rajoituksista ym. Ensin ajattelin, että pidän matalaa profiilia, mutta jonkunhan siellä oli pakko puhua, ja niinpä jaoin auliisti ajatuksiani.
16 oli sitten SH ja lääkärin tapaaminen, missä lääkäri minua aikansa kuunneltuaan sanoi, että olet kyllä sitkeä sissi ja että hän ei ole koko 20 vuotisen uransa aikana nähnyt vastaavaa tapausta ja että olen yli 200 kilosesta onnistunut näin hyvin pudottaan painoa ja pysynyt siinä. Se tuntui erityisen hyvältä.
Lääkäri jätti sitten meidät SH:n kanssa keskustelemaan jatkoa ja kun jäimme kaksin, niin Sh kertoi, ettei viitsinyt lekun aikana sanoa, mutta, että hänkin on käynyt samassa leikkauksessa kuin minä.
Siinä sitten keskustelimme hänen kokemuksistaan ja tuntui, että minä olinkin se joka kuuntelee häntä, eikä päinvastoin, mutta tykkäsin kuitenkin kovasti hänestä ja keskustelustamme.
Mua kylläkin hiukan nauratti, koska niin usein käy niin, että vastaavissa tilanteissa mä päädynkin kuunteleen sitä, jonka tarkoitus olisi ammattilaisena kuunnella minua ja huoliani.
Noh meillä on vielä pari tapaamista tämän jälkeen.
17 menin päivälliselle ja oli hirveät jonot, en kyllä enää mene heti 17, vaan vaikka 17:30 jälkeen mielummin.
Ajatus oli että olisin mennyt uimaan eilen, mutta olin niin poikki, etten jaksanut, vaan lepäilin huoneessa koko ehtoon, koska tänään on kuitenkin vesijumppaa, joten saunominen hoituu tänään ja tänään on laastarinvaihto.
Toki joudun odottaan sitä vaihtoa tonne 16 pintaan ja laastari on jo vedellyt viimesiään, joten kipua voi olla enemmän.
Nyt aamusta ei kuitenkaan vielä ole.
Muutoinkin on ajatuksena vähentää laastari tänään 10mg
Eilen muuten sain aamusta yllättävää lisä stressiä, kun olin viikko sitten ennenkun pomo jäi lomalle laittanut hänelle viestiä, että laittaisi mun 60% työaika sopparianomuksen Kelaan ja hän ei vastannut siihen ja jäi lomalle, joten lomaviikolla kirjoitin viestin, että kun ma tulet töihin, niin teetkö sen heti.
Ja eilen sitten laittoi viestiä, että teki sen jo ennen lomaansa ja voin tulla allekirjoittamaan sen, niin saadaan asia eteenpäin.
No niin hermot meni heti aamusta ja kerroin, että enpä nyt sinne pääse, ja olisko voinut vihjata, että lappu olisi ollut siellä allekirjoitettavaksi, jolloin bossi vetosi, että ei ehtinyt ja hällä on niin paljon ylityötunteja ja oli pakko päästä lomalle.
Aattelin kyllä, että onpa jännä, että ehti lapun tekeen, mutta ei yhtä viestiä laittaan ja että avautuu mulle ylitöistään? Munkin on pakko tehdä töissä omat tehtäväni, vaikka kuinka olisi kiire ym.
Lopputulos hän lähetti sopimuksen mulle meiliin, jonka sain lähetettyä respan meilliin, joka sen mulle tulosti ja sain kirjekuoren allekirjoitin lapun ja saatiin lähteen se eilen talon postin mukana.
Loppuhyvin kaikki hyvin.
Tänään jännittyneenä katsoin palkkanauhaa ja yllätyin iloisesti. Sain 60% työajalla vain 300e vähemmän, kuin viimeksi ja vielä Kelasta tulee osa. Tietty olin laskenut veronkin 13% joten tästä voi seurata vielä itku pitkästä ilosta, mutta niinkuin olen aikaisemminkin todennut, niin nyt on nyt ja just nyt pitää pärjätä ja katsotaan aikanaan sitten taas miten silloin pärjätään.
Joten uuteen päivään ilon kautta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti